Nimittäin pyöräilykausi on avattu ja takapuolikin sen tietää. Lauantaina selvisin elämäni ensimmäisestä ryhmälenkistä hengissä, mutta hyvin nöyränä. Jos tämä oli ihmisen käsitys leppoisasta lauantailenkistä niin minua ei hetkeen näy niissä kovissa treeneissä. Brutaalia. Mutta kuitenkin palkitsevaa kun sai roikuttua mukana. Ei ehkä mikään optimi pyöräilykauden avaus mutta tulipahan tehtyä. Öbaut 45km ja 2:45h. Höhöö, huijasin itseänikin. Lähes 25 ja 50 metrin altaanmitan sekoittamiseen verrattavissa oleva pieni laskuvierhe. Maili ei ole yhtä kuin kilometri. Pyöräilyä tuli siis vähäsen yli 70km 2:45h. Bodomin takana vähän koeteltiin reisiä ja hapenottokykyä. Ja ikävintä on se, että kun itse pihiset ja puhiset, muut keskustelevat samaan aikaan ilman mitään käsitystä siitä että ollaan polkemassa ylämäkeä. Koska sunnuntaina vuorossa oli lisää pyöräilyä ja loikkia, emme ole takapuolen kanssa tällä hetkellä kovin hyvissä väleissä.
Tänään yritin taas lunastaa hieman joskus muinoin tekemiäni uhkauksia käsilläseisonnasta. Päällä seisonta alkoi sujumaan. Sit vaan pää irti maasta ni se on siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti