tiistai 26. syyskuuta 2017

Kellonajan vaikutus työmatkapyöräilijän aivokapasiteetin käyttöön


Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kellonajan vaikutusta pyöräilijöiden aivokapasiteetin käyttöprosenttiin. Tavoitteena oli edistää työmatkapyöräilijän hengissä säilymistä. Työ laajeni käsittelemään osittain myös kävelijöitä ja lintuja. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja faktuaalinen. Aineistoa kerättiin empiirisen tutkimuksen menetelmin enimmäkseen Leppävaaran ja Ilmalan välisellä pyörätiellä syksyn 2017 aikana ja käsiteltiin hetkittäisinä tunteenpurkauksina. Mittareina käytettiin keskisormen heiluttelua suhteessa ajettuun matkaan sekä ruhjeiden määrää suhteessa ihopinta-alaan. Tutkimuksesta kävi ilmi, että mitä pidemmälle päivä etenee, sitä tyhmemmäksi pyöräilijä muuttuu. Kävelijän tyhmyys pysyy melko vakiona ja lintujen multihuipentuu iltaa kohti. Aihe ei vaadi lisätutkimusta. Asia on näin.

Pyöräilen, pelkään siis kuolemaa

Polkupyörä on lihasvoimalla toimiva ajoneuvo, jonka rakenne perustuu yleensä kahteen peräkkäiseen pyörään, jotka yhdistää runko. Polkupyörää liikutetaan pyörittämällä polkimia jaloilla. Polkimista voima siirtyy ketjun välityksellä takapyörään. Polkupyörää ohjataan kääntämällä ohjaustankoa sekä kallistamalla koko pyörää. (Wikipedia.) Työmatkapyöräily käsitetään edellä kuvattuna toimintana kotioven ja työpaikan välillä. Toisin kuin usein ajatellaan, työmatkapyöräilyn ei ole tarkoitus olla osa eloonjäämiskamppailua itsessään. Osa työmatkapyöräilijöistä ajattelee säästävänsä luontoa ja rahaa, sekä pitävänsä huolta terveydestään. Osa työmatkalaisista (metodista riippumatta) ei kuitenkaan kykene sisäistämään tätä näkökulmaa, vaan tavoittelevat matkan aikaista vaaratilanteiden maksimointia. 

Työn tavoite tarkoitus ja tehtävät

Tavoite ja tarkoitus: Työn tarkoituksena oli selvittää kellonajan vaikutusta pyöräilijöiden aivokapasiteetin käyttöprosenttiin. Tavoitteena edistää työmatkapyöräilijän hengissä säilymistä.
Tutkimustehtävät: Selvittää kellonajan vaikutusta pyöräilijän käytökseen. Tuottaa ajantasaista tietoa siitä, mihin aikaan on potentiaalisinta säilyä hengissä pyörällä liikuttaessa. Arvioida miten hyvin pyöräilijä pysyy hengissä noudattamalla kyseistä aikataulua.

Menetelmälliset ratkaisut

Työssä käytettiin empiiristä tutkimusmenetelmää. Aineistoa kerättiin syksyn 2017 aikana enimmäkseen pyörällä, mutta myös jalan aineiston vääristymisen vähentymiseksi ja toisenlaisen näkökulman saamiseksi. Aineiston annettiin patoutua ja sen purkauduttua tulokset ryhmiteltiin eri kategorioihin riippuen turhautumisen määrästä.  

Tulokset

Fiksuimmillaan pyöräilijä on aikaisin aamulla. Suuntamerkkien näyttäminen on järjestelmällistä ja vaikuttavaa. Mitä myöhemmäksi päivää edetään, sitä epätodennäköisemmältä pyöräilijän aivotoiminta näyttää. Pienen poikkeaman tekee puolen päivän seutu, jolloin enemmistö työmatkapyöräilijöistä on töissä. Myös kävelijät ovat fiksuimmillaan aikaisin aamulla, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei siihen aikaan ole yhtään kävelijää liikkeellä.
Pyöräilijän älykkyyttä ja kellonajan suhdetta kuvaava kaavio

Kävelijän älykkyyttä ja kävelijöiden määrän suhdetta kuvaava kaavio
Päivän edetessä suuntamerkkien näyttäminen vähenee eksponentiaalisesti, samalla kun kansainvälisten käsimerkkien osuus kasvaa. Tilanteita kuvaamaan on koottu seuraavia ajatuksia:

”Voi helvetti”
-nainen 31v

”Helvetti mitä nyt v***ua”
-nainen 31v

”V***u mitä urpoja”
-nainen 31v

”Voi v***u”
-nainen 31v

sekä

”Ei tässä mitään pahempaa, pintanaarmuilla taidettiin selvitä”
-nainen 31v, noustessaan ylös asfaltista, törmättyään ensin pyörätielle hypänneeseen mieheen ja lennettyään sitten itse pyörän kanssa päin bussikatosta.

Suurimpia ongelmia aiheuttivat pyöräilijät, jotka eivät katsoneet taaksensa ennen ohitustilannetta tai eivät näyttäneet ohitusaikeesta kertovaa merkkiä. Suuntamerkkien näytön puute aiheutti usein kummallisia kiemurteluita kaikille osapuolille sekä lukkopolkimien irrotteluita. Pyöräilijä koki myös usein tärkeäksi lähteä ohitustilanteisiin mahdollisimman kapeissa ja mutkaisissa kohteissa, mielellään niin, että vastaan tuli samoissa aikeissa ollut toinen pyöräilijä. Pyöräilyssä ei myöskään pätenyt oikealta tulevan etuajo-oikeus, eikä pääväylän kunnioittaminen. Ensimmäisenä saa ajaa se, joka uskaltaa tulla risteykseen kovinta vauhtia tai vaihtoehtoisesti soittamalla kelloa, jolloin muiden pyöräilijöiden tulee pysähtyä miettimään mistä suunnasta ja kuinka suurella momentilla kilistelijä haluaa etuoikeutetusti kurvata.

Tilastollisesti kävelijä kävelee pyörän eteen 95 % varmuudella aina kun on liikenteessä. Vaikkakin liikennesääntöjen mukaan kävelijällä on oikeus hortoilla missä tahansa puolella tietä, aiheutuu siitä harmaita hiuksia pyöräilijälle, jonka kuuluisi ajaa tien oikeaa laitaa. Oma lukunsa on pitkän ja usein hyvin näkymättömän narun päässä olevat ulkoiluttajiin kytkettyinä olevat koirat. Tähän aiheeseen tutkimuksessa ei ollut laittaa resursseja, mutta analyysistä nousi esiin yksi kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia yhdistävä kommentti:

”Oho!”
-Ihminen

Tuloksista ilmeni hieman yllättäen myös lintujen noudattavan samaa kellonaikaa seuraavaa älykkyysrytmiä. Illalla on todennäköisempää, että raukkamainen mysteerilintu löräyttää pyöräilijän syliin latvuston piilosta.

Pohdinta

Tutkimus osoitti että mitä aikaisemmin aamulla pyörän kanssa ollaan liikkeellä, sitä varmemmin säilyy ehjänä. 7:30 jälkeen voi syyttää vain itseään, mikäli joutuu onnettomuuteen. Kävelijä kannattaa aina varmuuden vuoksi kiertää kauempaa. Tämä aihe vaatisi lisätutkimusta, jossa selvitetään kuinka kaukaa on riittävän kaukaa.

Tutkimuksessa olisi pitänyt tarkastella myös pyöräilijän aivokapasiteetin koko laajuutta. Nyt tutkimus oletti, että enemmän kapasiteettia käyttävät olisivat parempia kuskeja, vaikka on myös mahdollista, että tyhmä ihminen on tyhmä vaikka parhaansa tekisi.

Yllättävä huomio lintujen käytöksestä voi mahdollisesti viitata evoluution osuuteen aiheessa. Tämä näkökulma huomioon ottamalla, ei ole paljon tehtävissä.

Noudattamalla suositusta aikaisesta työmatkapyöräilyn ajankohdasta on mahdollista minimoida fyysiset ja henkiset vammat työmatkapyöräilyn aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti