Ennen lähtöä kävin vielä etsimässä viime keväänä tutuiksi tulleet porot. Keväällä oli aika jännä fiilis tulla yllättäen parinsadan poron piirittämäksi. Tällä kertaa osasin varautua kohtaamiseen vähän paremmin. Tosin minulle ystävällisesti kerrottiin edellisenä iltana tarina miehestä, jonka pohje oli aika pahoin runneltu kiukkuisen miesporon toimesta.
Aikani haahuilin metsässä ja ei ehkä uskoisi, mutta poro on mestarinaamioituja. Ensin näin muutamia yksittäisiä kavereita. Sitten kuulin mottorikelkan äänen. Sen kyydistä tiputettiin poroille brunssi ja siinähän niitä sitten taas oli koko liuta ihan nenän edessä. Leppoisaa porukkaa, vaikka ihan lähelle ei kyllä päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti