sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Talven pakollinen hisu

Nyt on hiihtosuunnistuskausi avattu ja suurella todennäköisyydellä myös lopetettu. Eilen hisutettiin Uudenmaan alueen sprinttimestaruudet henkilökohtaisessa sekä parisprinttiviestissä. Itse hieman puolikuntoisena osallistuin vain viestiin. Edellisenä iltana herkistelin 15minuutin iltalenkillä ja viidellä punnerruksella. Se ei ollut ihan riittävästi. Aamulla kotimittari näytti ulkolämpötilaksi -20 astetta ja kisan starttia siirrettiin muutamaan otteeseen. Vielä kisapaikalle (äidin kyydissä) ajettaessa oli epäselvää pidetäänkö viestiä ollenkaan. Startti kuitenkin pamahti pari tuntia suunniteltua myöhemmin ja meidän joukkueen parempi puolisko sinkosi kärjessä mäkeen ja kärkisijoilla vaihtoon. Sen pituinen se. Meikäläisellä oli sitten hieman vaikeampaa. Tiesin ettei kunto voi olla ihan kohdillaan angiinan, viikon täyslevon ja antibioottikuurin jäljiltä, mutta että noin huono... Ensimmäisellä lenkillä kirosin koko lajin ja välineet (urheilijastahan nämä asiat ei ole kiinni) alimpaan helvettiin ja päätin etten enää ikinä hiihtosuunnista. Kropasta ei irronnut mitään. Suunnitelmissa oli ennen kisaa yrittää ottaa vähän kevyemmin eikä revitellä liikoja, mutta kädet oli sellaista spagettia ettei todellakaan tarvinnut miettiä mennäänkö nyt liian lujaa. Se ei ole myöskään tarpeeksi kartanlukuharjoitusta, että käy vuoden välein kisoissa. Eihän noista käppyröistä ottanut yhtään selvää. Sekään ei ole ilmeisesti parasta valmistautumista että lähtee liikenteeseen viimeksi vuosi sitten voidelluilla suksilla.
Mitalit oltiin ehditty jakaa jo ajat sitten kun pääsin ankkurina maaliin. Mutta ihan viimoisia ei edes oltu. Katso vaikka (sarja D21)
Ihmisen muisti on kyllä lyhyt. Siinä vaiheessa kun olin saanut kohmeiset sormet ja varpaat sulatettua, haukannut banaanin naamaan, ihaillut auringonlaskun rippeitä ja kävelin nuotion tuoksussa autolle päin ajattelin, että sehän oli oikeastaan kauhean mukavaa.

torstai 17. tammikuuta 2013

Lyhyt oppimäärä

Viime kuukausina ryhdistäydyin: treenasin, harjoittelin, urheilin, söin terveellisesti, vaikutin hetkittäin hieman urheilijalta, sain palkinnoksi angiinan, makasin kolme päivää velttona sohvalla, luin kaikki triathlonblogit jotka löysin, söin antibiootteja, buranaa ja pafucineja, kuume-lääkehoureissa lupasin lähteä ensi lauantaina hiihtosuunnistuksen parisprinttiviestin aluemestaruuskilpailuihin ja päätin ruveta pitämään blogia.