sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Juoksutekniikkaa+puolimatka=rankka päivä

Juoksutekniikkatreenit tuli ilmeisesti vedettyä sen verran kunnialla, että sain jatkopestin joka sunnuntaiksi. Mukavaa hommaa vaikka eka tunti olikin vähän jännitävä. Tosi hyvää treeniä itsellekin kun täytyy oikeasti miettiä miksi ja miten niitä asioita tehtiinkään. Aika paljon on tullut aikoinaan yritettyä treenata juoksutekniikkaa, mutta silläkin uhalla että kuulostan omahyväiseltä, täytyy sanoa että parhaiten ne jutut menee jakeluun kun joutuu oikeasti miettimään miksi mitäkin tehdään ja perustelemaan sen jollekin toiselle. Ennen treenit on menneet siltä pohjalta että joku huusi "pakarajuoksua!" ja sitten potkittiin kantapäitä peppuun. En vieläkään tiedä oliko kenelläkään mitään aavistusta miksi me potkittiin kantapäitä takapuoleen. Yritän nyt parhaani mukaan perustella itselleni ja ohjattaville mitä ollaan tekemässä ja miksi. Huomattavasti mielekkäämpää.

Äsken starttasin Las Vegasin puolimatkan MM-kisojen kotikatsomon. Siellä ne nyt kiitää. Meidän katsomossa kannatetaan huikeaa Bree Weetä. You go girl!!!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Busted!

Kiinni jäin. Bloginpitäjän tulee olla varuillaan mitä internetin ikuiseen maailmaan sylkee. Esimerkiksi osteopaatit voivat olla hyvinkin taitavia löytämään blogisi ja erityisesti sen tekstin jossa mainitset menneesi lenkille koska sitä ei erikseen kielletty. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen (niin siis minkä näköinen?) ja oletan saaneeni synninpäästön jos se nyt alkujaankaan oli synti. Kysyin vielä erityisluvan illan kuntopiiriin ja sekin myönnettiin.
Tänään se siis alkoi. HelTrin pahamaineinen kuntopiiri. Luojan lykky, että olen nyt vähän satsannut lihaskuntopuoleenkin. Selvisin ekasta pidosta (3:30) kunnialla. Näissähän ei onneksi yritetä möllöttää koko aikaa paikallaan vaan väännytään ja käännytään kaikenlaiselle mutkalle. Kuntopiirikauden avaus oli ihan sopivan rankka, vähän totuttelua mitä tuleman pitää. Ja voin luvata, että hätää tullan kärsimään. Saimme nimittäin "pienen" sneak peekin tulevasta keskivartalotreenistä. Se lupaili PAHAA. Vatsalihakset tulevat huutamaan hoosiannaa. Mutta sehän sopii.
Sain myös pienen pestin sunnuntaille juoksutekniikkatreenien ohjaajan muodossa. Älkää sitten tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Täytynee ottaa uusi ajattelumalli haltuun: mitä loppusuoraspesialisti tekisi?

(KUVITTELE TÄHÄN LAMPAAN MUOTOON PAISTETTU KANANMUNA. 
SELLAISEN TEKISI LOPPUSUORASPESIALISTI)

Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Vaikka tekee kipeää...

...niin haittaa.
Tässä on tullut väännettyä näillä samoilla lajeilla oman onnen nojassa nyt koko vuosi ja sen kyllä huomaa. Joka syksyinen kärsimysnäytelmä on alkanut, kun ohjelmistoon tulee uutta äksöniä. Nyt on kyllä vedetty huolella överiksi tämä uusien lajien sisäänajo.
  1. Kreisibailausta tanssilattialla
  2. Balettia
  3. Joogaa
  4. SUPpailua
  5. Korkokengillä kävelyä
  6. Keilausta
  7. Ohjattujen uintitreenien aloitus (ei siis mitään omatoimista lillumista)
  8. Sählyä
Ja tämä kaikki toteutettu viiden päivän sisään. Päätin vielä maksimoida olotilan ja tein salitreenin kaupan päälle. Kaikki tai ei mitään. Onneksi osteopaatti kuuli hätähuutoni ja perjantaina pelastaa sen, mikä pelastettavissa on. Tänään salilla tapahtui kummia, kun tein elämäni ensimmäisen maven. Uskokaa tai älkää. Kotona googlailin vähän ohjeita joten ei se ehkä ihan kaikkien sääntöjen mukaan mennyt, mutta sen verran lähelle kuitenkin että uskallan nyt sanoa, että uusi mave-ennätykseni on 22 kiloa. Jostain syystä olen aina ajatellut että mavet on isojen tyttöjen juttuja ja jotain ylitsepääsemättömän haasteellista sekä noloa jos niitä yritän tehdä. Ei ollut. Ainakaan 22 kilolla. Tai ehkä juuri se oli noloa. Sählykauden avaus sen sijaan, se oli ylitsepääsemättömän haasteellista ja ehkä myös noloa. Ensimmäisistä juoksuaskelista lähtien sykkeet tapissa ja sydänkohtauksen välitön vaara. Kivaa oli, ainakin nyt kun sählyjumit ei ole vielä tulleet ottamaan osaa yhteisjumeiluun. Huomenna sitten.

Mavettamisen lisäksi opettelin toisen tärkeän kansalaistaidon, mangon asettelun. Meinasin saada päivän toisen sydäninfarktin kaupassa käydessäni. Kaikki ihanat mangot ja ananakset ja melonit ja muut kaverit EURON KILO. Päivän toinen salitreeni tuli kauppakasseja raahatessa. Nyt ei muuta kuin mango kouraan ja kauhulla odottamaan mitä oloja huominen tuo tullessaan.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ehdinpäs

Eipä tarvinnut kauan miettiä ilmoittautuisiko ensi vuoden Finntriathloniin. Ilmoittautumiset alkoi tänään ja alkuperäinen suunnitelma seurailla tilannetta osoittautui heti toteutuskyvyttömäksi. F5 antoi joka puolen minuutin välisellä painalluksella 5 uutta ilmoittautunutta. Ei auttanut kuin pistää oma nimi joukon jatkoksi. Vuodelle 2014 tiedossa siis ainakin Finntri-revanssia.

Muuten kuviot 2014 ovat vielä auki. Tahko Triathlon kuukauden päästä Joroisista houkuttelisi myös ja taisin jotain mainita jostain täysmatkastakin. Kiirettä pitää.
Jos treenit on tähän asti menneet aika hyvin, niin ensi viikosta lähtien menee vielä hyvemmin. Silloin täräytetään käyntiin Heltrin syysharjoitukset. Olenkin vähän etkoillut ja harjoitellut lankussa pysymistä, ettei tarvitse sitten niin paljon nolostella kun pitopiiskat pääsee kiusaamaan kuntopiirissä.

Puolimatkalle ilmoittautuneita just nyt 666. Ihan komea saldo alle päivässä.