torstai 19. joulukuuta 2013

EI TARTTE AUTTAA!!

Kuinka kauan kannattaa hakata päätä seinään?

No ehkä kaksi viikkoa. Muutama tunti kerrallaan.

Sen jälkeen kannattaa mennä katsomaan seuraava video, todeta että on yrittänyt hoitaa koko homman ihan päin pebaa, nöyrtyä, ottaa oppia ja vaihtaa rengas. Ei se sen vaikeampaa ole.


Ehkä jopa saatan alkaa uskomaan siihen legendaan nimeltä renkaanvaihto minuutissa. Ehkä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

FAIL!

Fail, fail, fail.
Maanantaista ei tullut sellaista koko päivän kestävää riemuvoittoa kuin kaavailin. Ensimmäinen failure ei suinkaan ollut se, ettenkö olisi onnistunut kasvattamaan 30minuutin uintitestissä matkaa, vaan se, etten edes päässyt altaaseen asti. Itsestä riippumattomista logistisista syistä johtuen paluumatka Jakomäestä Otaniemeen osoittautui mahdottomaksi sallitun ajan puitteissa, joten priorisoin pikkujoulusuunnistuksen voiton numero unoksi. Vaan kuinkas kävikään. Ohjeiden tulkintani oli ratkaisevan aavistuksen puutteellista, mistä johtuen otin karvaan yhden sekunnin tappion. YHDEN! Onneksi vanhoilla meriiteillä oli vielä painoarvoa ja muinoin kesäpäivien ainoana virallisten mestaruuskisojen naisosanottajana sain balsamia haavoille.

Oli kisakynnet ja kaikki. Ei auttanut. Näköjään myös pikkujoulusuunnistuksessa ratkaisee päivän kunto, eikä varustelu.
Mutta kaikkien pettymysten äiti, leuanvetopettymys, tapahtui tiistaina. Menin, vedin ja itkin. Yksi ja puoli. Vaadin uusintatestausta jonka suoritan huomenna sisäolosuhteissa. Kolme olisi ihan överihyvä tulos, mutta alle kahta en voi mitenkään hyväksyä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Varokaa lapsia

Tällä viikolla olen onnistunut ajoittain suorastaan hirmutekoihin. Enimmäkseen positiivisiin sellaisiin. Torstai oli varsinainen tehopäivä: oli aamujuoksut Pirkkolaan uimaan ja takaisin, oli pyöräilyä, oli osteopatiaa, oli koulua, oli piirakan leipomista, oli Hobittia ja oli Egotripin keikkaa. Perjantaina oli leuanvetoa, Turussa asiointia ja untipoppoon pikkujoulua. Lauantaina oli joulupukin asioilla käymistä, mutta valitettavasti tämä kahden päivän kaamea tahti on tainnut olla liikaa ja ottanut veronsa tuolta aivo-osastolta. Lähellä oli nimittäin että olisin saanut vielä vähintäänkin kidnappaussyytteen. Joskus, esimerkiksi ulkoiluvarustekaupassa, voi nimittäin olla vaikeaa havaita onko rattaissa makaava lapsi aito vai ei. Silloin ei kuitenkaan kannata mennä tarttumaan kiinni lapsen lahkeeseen ja ruveta hypistelemään kivaa ja mukavan näköistä lahkeellista makuupussia:
Nyt alkaa olla lepoviikko lepäilty (toivottavasti sekä kehon, että aivojen kannalta) ja huominen korkataan vihdoin sillä 30minuutin testiuinnilla ja jatketaan pikkujoulusuunnistusten merkeissä. Viimevuotinen jaettu ykkössija ei saa ainakaan muuttua himmeämmäksi. Myös uusi leuanvetotesti tulossa. Jännitys tiivistyy, joko pääsen aloittamaan virallisen  kuuden viikon ohjelman??

tiistai 10. joulukuuta 2013

Figure 8

Se oli Mirva taas... Ja kahdeksan on numero, jota olen juuri tuijottanut spinning-tunnin verran. Henkilökohtainen missioni todellisuuden välttelemiseksi oli tuijottaa yhteen pisteeseen ja pyörittää minkä kintuista lähtee. Meditatiivisin ajoasento oli painaa pää alas ja tuijottaa satulaputken säätönumeroita pyllyn alla. Ykkönen oli vähän liian korkealla ja yhdeksän ei enää näkynyt kokonaisuudessaan, joten jouduin tyytymään kasiin. Kahdeksan on ihan hyvä.

torstai 5. joulukuuta 2013

It's working!!!

Operaatio leuanvedon tavoite 1/20 saavutettu. Vedin siis juuri äsken leuan. Hyvä minä!!! Kaksi ensimmäistä treeniä muodostui ainoastaan negatiivisista leuoista mutta tänään ohjelmaan kuului neljä miinusmerkkistä ja yksi ehta leuka. Ensin vähän jänskätti kun salilla oli muitakin. Sitten päätin että perskeles, minähän vedän sen leuan. Onneksi naapuripisteellä oli joku kaveri tekemässä omaa ähinätreeniään ja sain hyvät psyykkaukset hänen ärjymisistä. Ja yhteisvoimin teimme tehtävämme: hän nosti järkälemäiset limput ilmaan ja itse nostin itseni.
Kakkosviikolla treenit senkun kovenee. Katotaan pysyykö tyttö kyydissä. Onneksi Gandhi kuitenkin tsemppaa sivuilla -1viikkolaisia ja kertoo että "He that would have the fruit must climb the tree" Hyvä Gandhi. Eikun hedelmiä poimimaan.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Puli,puli, uintikilometrejä tuli

Leuanvetotalkoot alkakoon. Ensimmäinen treeni muodostui viidestä negatiivisesta leuasta. Ja seuraavan päivän tiloista päätellen salitreeni kokonaisuudessaan osui oikeisiin paikkoihin. Onneksi palautusruokailusta huolehti Cafe Engelin aamupala ja henkisestä tasapainosta hyvä seura.

Viime viikolla on kuulunut kummia myös uintirintamalla oman henkilökohtaisen viikkokilometriennätyksen merkeissä. 7,7 on tuo hämmentävä luku ja neljä kertaa täytyi altaassa piipahtaa jotta sen sai kasaan. Jos käsivedot alkaakin olla vähän siellä suunnalla missä pitääkin, potkut ovat täysin hunningolla. En käsitä mitä sillä osastolla tapahtuu tai on tapahtumatta. Taitaa olla tämän viikon tavoitteena muistella peräpään merkitystä.
Myös lajien välinen kolminkappailu näyttää vaihtaneen tilannetta. Uinti on ottanut pienen irtioton pyöräilyltä parhaiten sujuvan lajin mittelössä. Tuli todennettua ihan henkilökohtaisesti eilen spinning-tunnilla. Jos ei pyöri niin ei pyöri. Sivusilmällä vakoilin naapurien toimintaa ja tempo oli kieltämättä aika paljon rivakampaa kuin oma. No osasyynä varmaan se, että itse en ole vieläkään saanut hankittua spinningkenkiä ja remmien kanssa polkeminen ei ole ihan sieltä autenttisimmasta päästä. No kuitenkin hapotus oli sitä luokkaa ettei paljon pahemmin olisi asiat voineet olla. Tälle talvikaudelle on kuitenkin suunnitelmissa panostaa erityisesti uintiin ja juoksuun. Kevään korvilla ottaa sitten enemmän pyörää mukaan. Yksi tehopyöräily viikkoon on tällä hetkellä ihan maksimi jos haluaa kyetä tekemään jotain muutakin treeniä. On se Mirva sen verran masokisti ohjaaja.
Kahden viikon päästä paljastuu onko uintikunnossa todellisuudessa tapahtunut edistystä vai elänkö itsepetoksessa, on nimittäin aika tehdä 30minuutin testiuinti. Alkutestissä kauhoin 1500m. Parempi ois pistää paremmaksi.