FAIL!

Fail, fail, fail.

Maanantaista ei tullut sellaista koko päivän kestävää riemuvoittoa kuin kaavailin. Ensimmäinen failure ei suinkaan ollut se, ettenkö olisi onnistunut kasvattamaan 30minuutin uintitestissä matkaa, vaan se, etten edes päässyt altaaseen asti. Itsestä riippumattomista logistisista syistä johtuen paluumatka Jakomäestä Otaniemeen osoittautui mahdottomaksi sallitun ajan puitteissa, joten priorisoin pikkujoulusuunnistuksen voiton numero unoksi. Vaan kuinkas kävikään. Ohjeiden tulkintani oli ratkaisevan aavistuksen puutteellista, mistä johtuen otin karvaan yhden sekunnin tappion. YHDEN! Onneksi vanhoilla meriiteillä oli vielä painoarvoa ja muinoin kesäpäivien ainoana virallisten mestaruuskisojen naisosanottajana sain balsamia haavoille.

Oli kisakynnet ja kaikki. Ei auttanut. Näköjään myös pikkujoulusuunnistuksessa ratkaisee päivän kunto, eikä varustelu.

Mutta kaikkien pettymysten äiti, leuanvetopettymys, tapahtui tiistaina. Menin, vedin ja itkin. Yksi ja puoli. Vaadin uusintatestausta jonka suoritan huomenna sisäolosuhteissa. Kolme olisi ihan överihyvä tulos, mutta alle kahta en voi mitenkään hyväksyä.