Tänne mitään selittelemään olla tultu!

Koska ketään ihan hirveästi kiinnostele jonkun Uhotoisen vinkuminen yhdestä 24 km swimrunkisasta. Ja koska selittely on raskasta.

Jos ja kun et tiedä, mitä ajattelin vinkua, niin Solvalla Swimrunin dnf:ää.

Maailman ytimekkäin kisaraportti:

Lähdössä oli superfiilis. Ajateltiin voittaa melkein kaikki ja helposti. Suunnitelma meni hienosti ehkä puoleenväliin. Sitten jäädyin aivoja myöden ja aloin tehdä pesäpallosyöksyjä juoksun lomassa. Tuntui hirveältä jatkaa. Ajattelin, että kukaan ei saa koskaan päästää minua Ötillöön. Penkkiurheilu best. Keskeytettiin. Tultiin raatotaksilla pois ja mentiin saunaan juomaan kaljaa.

Kaksi tuntia kisan jälkeen keskeytys ärsytti huolella ja tuntui ihan turhalta. Ihan nössö vässykkä, olisihan sitä päässyt maaliin. Enkä oikeastaan epäile sitä. On aika todennäköistä, että olisin päässyt maaliin jossain vaiheessa, jossain kuosissa. Matkaa oli aika vähän jäljellä. On vaikea sanoa, milloin on itse liian mukavuudenhaluinen ja milloin voisi vielä jatkaa. Ehkä tämä oli yksi kokemus kohti suurta viisautta.

Ensi kerralla voisi miettiä vaikka näitä:

• Syö enemmän. Kylmä kuluttaa hirveästi.
• Treenaa kesällä. Kahta swimruntreeniä ei vielä voi kutsua pohjiksi.
• Totuttele kylmään.
• Älä ui alussa pitkiä uinteja pelkästään peesissä. Siinä pääsee liian helpolla, ja alkumatkan kylmyydestä on vaikea päästä irti.

Miinukset:

• Syö hetken itsetuntoa.
• Harmittaa kisakaverin puolesta.

Plussat: 

• Luojan kiitos ei osallistuttu pisimmälle meriittimatkalle.
• Olen ehkä vähän fiksumpi jatkossa.
• Hirveä into suunnitella revanssia.

Jokavuotisen keskustelun aika

Ensinnäkin: Hurraa! Blogi on päivittynyt ennen kahden vuoden määräaikaa.

Toiseksi: Ötillö 2022?

Siihen olisi tasan vuosi aikaa. Ötillön 2021 livelähetyksen seuraamisella saattoi olla osuutta asiaan, ja joka vuosi käyn tämän saman keskustelun itseni kanssa.

Ennen enempää uhoamista, on syytä tehdä pieni reality check ja käydä yksi tapahtuma tämänkin kauden aikana. Swimrunkisakauden avaus ja lopetus odottaa vielä kaksi viikkoa. Solvalla Swimrun on nyt edelliset kaksi kertaa kiertänyt minua erilaisten räkätautien muodossa. Revanssia voisi pukata. Kisamatkaksi valikoitui tällä kertaa suosiolla 24 km nössöilymatka. Kisaparina Hanna ja joukkueena LANE4 Swimrun.

Todellisuushan on se, että pitkään aikaan lähimmäs uintikokemusta pääsin viikonloppuna kylpyläreissulla vesiliukumäessä. Mutta koska lasku sujui ihan hyvin, toivoa ei ole menetetty. Ötillön seuraaminen kotona kuivissa vaatteissa ja jääkaappi käden ulottuvilla on kuitenkin aika kaukana kilpailijan todellisuudesta.

Bodomissa heitetty 1000 metrin uinti ei ollut kylmyyden osalta kamalaa, jos vain olisi jatkanut uimista, eikä siirtynyt värjöttelemään parkkipaikalle. Vanha suomalainen uintijuoksijain sananlasku pätee edelleen: "Ensinnäkin, kuka käskee aloittaa avovesikauden syyskuussa ja toiseksi, on se nyt ihme jos kesän vararasvat ei yhtään lämmitä."

Voi olla, että blogi ilahduttaa päivittymällä seuraavan kerran jo Solvalla Swimrunin jälkeisellä kisaraportilla.

Niin ja alkuvuoden uholistan tilanne näyttää tältä:

Boulderointitaso seiskaksi – Ei mitään kerrottavaa

Maastopyöräilyuran vakava harkinta (vain pyörä puuttuu) – Ura aloitettu

Perinteisen hiihtotekniikan opettelu – Tämäkin aloitettu

Kesän kaikkien swimrunkisojen voitto – Ei, mutta olisi voinut olla, jos olisi osallistunut

10 leukaa– Ei keskustella tästä nyt

Hehe - Täällä taas

Vuosi on vaihtunut ilmeisesti myös kaksi vuotta sitten. Edellisessä postauksessa luvattu pienimuotoinen erakoituminen on toteutettu ja toimivaksi havaittu. Kehitystä on silti tapahtunut, sillä edellinen blogitauko kesti yli kolme vuotta. Ja vaikka kukaan ei tälläkään kertaa huomannut blogin poissaoloa, ei se mitään!

Lyhyt koonti välivuosista: kaikki tekemättömät asiat ovat edelleen tekemättöminä ja se että Pelkästään käppyröistä ja muusta datasta kiinnostuneille tällä blogilla ei tule olemaan mitään annettavaa, pitää vieläkin paikkansa.

Leukoja tässä välissä on mennyt parhaimmillaan kuusi. Havaittuani että vastaotteellakin nousee, olen saanut itseni tällä tyylillä ylös kolmesti. Kiipeily kiinnostaa edelleen ja hiihtokilometrien keräily on alkanut kuluvan talven osalta. Suunnistuskisoissa olen käynyt ihan SM-viestiä myöden ja gravelpyörä nosti vuoden pyöräkilometrit noin nollasta yli kahteentuhanteen. Ennen kesää en tiennyt, että pyöräily voi olla niin hauskaa. Seuraava missio on selvittää, kuinka monta työmatkapyörää on mahdollista laittaa verovähennyksiin.

Kesän menestyslaji oli swimrun, jossa lopputulokset olivat voitto, hopea, voitto, flunssa. Uskalsin osallistua myös elämäni neljänteen polkujuoksukisaan, Bodom Nightiin. Sekakäyttö on ollut hallittua ja mukavaa ja tulee saamaan jatkoa.

Tätä kirjoitusta tehdessä, olen syönyt yhden suklaalevyn. Enää sitä ei voi perustella viime viikon päälle kahdellasadalla hiihtokilometrillä. Mutta sillä voi, että suklaa on hyvää ja teki mieli. Vuosi saa jatkua hyväksi havaitun metodin avulla: tee asioita, jotka tekevät iloiseksi.

Tähän mennessä uhottua:

• Boulderointitaso seiskaksi (nyt noin 6b)
• Maastopyöräilyuran vakava harkinta (vain pyörä puuttuu)
• Perinteisen hiihtotekniikan opettelu
• Kesän kaikkien swimrunkisojen voitto
• Ja se perinteinen 10 leukaa tietysti

Jännityksellä jäämme odottamaan, pysyvätkö tavoitteet muuttumattomina, syntyykö tulosta ja tuleeko seuraava blogiteksti ulos ennen kahden vuoden määräaikaa.