Koska ketään ihan hirveästi kiinnostele jonkun Uhotoisen vinkuminen yhdestä 24 km swimrunkisasta. Ja koska selittely on raskasta.
Jos ja kun et tiedä, mitä ajattelin vinkua, niin Solvalla Swimrunin dnf:ää.
Maailman ytimekkäin kisaraportti:
Lähdössä oli superfiilis. Ajateltiin voittaa melkein kaikki ja helposti. Suunnitelma meni hienosti ehkä puoleenväliin. Sitten jäädyin aivoja myöden ja aloin tehdä pesäpallosyöksyjä juoksun lomassa. Tuntui hirveältä jatkaa. Ajattelin, että kukaan ei saa koskaan päästää minua Ötillöön. Penkkiurheilu best. Keskeytettiin. Tultiin raatotaksilla pois ja mentiin saunaan juomaan kaljaa.
Kaksi tuntia kisan jälkeen keskeytys ärsytti huolella ja tuntui ihan turhalta. Ihan nössö vässykkä, olisihan sitä päässyt maaliin. Enkä oikeastaan epäile sitä. On aika todennäköistä, että olisin päässyt maaliin jossain vaiheessa, jossain kuosissa. Matkaa oli aika vähän jäljellä. On vaikea sanoa, milloin on itse liian mukavuudenhaluinen ja milloin voisi vielä jatkaa. Ehkä tämä oli yksi kokemus kohti suurta viisautta.
Ensi kerralla voisi miettiä vaikka näitä:
- Syö enemmän. Kylmä kuluttaa hirveästi.
- Treenaa kesällä. Kahta swimruntreeniä ei vielä voi kutsua pohjiksi.
- Totuttele kylmään.
- Älä ui alussa pitkiä uinteja pelkästään peesissä. Siinä pääsee liian helpolla, ja alkumatkan kylmyydestä on vaikea päästä irti.
Miinukset:
- Syö hetken itsetuntoa.
- Harmittaa kisakaverin puolesta.
Plussat:
- Luojan kiitos ei osallistuttu pisimmälle meriittimatkalle.
- Olen ehkä vähän fiksumpi jatkossa.
- Hirveä into suunnitella revanssia.
