tiistai 19. joulukuuta 2017

Kiipeily – yksilönä yhteisössä



Hauskuuden lisäksi kiipeilyssä viehättää erityisesti se, että voit tehdä sitä omalla tasollasi, samalla kun kaveri vieressä tekee omaansa. Voitte olla vaikka vasta-alkaja ja maailmanmestari ja silti pystytte tekemään omaa juttuanne yhdessä, samalla seinällä. Tämä on tämmöinen yksilöpuurtajan sosiaalinen laji. Totta kai aluksi oli vähän kauhuissaan että nyt ne kaikki katsoo kun minä täältä tipun. No eikä katso, en ole maailman napa. Ja ne jotka katsoo, ei totisesti hykertele epäonnistumisen jälkeen, ainakaan ääneen. Itse vakoilen muita vaikeiden reittien saloja selvittääkseni.
Kiipeilypaikkojen reittejä uusitaan tasaisesi, eli tämmöinen 1-2 kertaa viikossa kävijä löytää ihan tarpeeksi usein uusia haasteita, vaikka kävisi samalla salilla. Reitit merkataan vaikeustason mukaan. Ylös pitäisi aina päästä samanvärisiä otteita pitkin. Mikään ei tosin estä esimerkiksi aloittelijaa tarttumasta kaikkeen mahdolliseen.

Siellä missä minä olen kiipeillyt, helpoimpia reittejä ovat numero neloset ja vaikeimmat seiskoja. Sitten on 6A, 6B, 6C ja kaikenlaista plussaa. Näistä ymmärrän että 6A on tämän hetken oma vaikeustaso: Saa vielä äheltää, mutta yleensä sujuu. Seiskan kiipeilijät ovat ihan hc-tyyppejä.
Kiipeilyssä löytyy myös ennätysmäärä outoja lajitermejä, joiden olemassaoloon välillä törmää, mutta ei ole vielä jaksanut selvittää mitä ne meinaavat. Hänkki, krimppi, släbi ja mitä näitä nyt on. Kvg. Täältä löytyy kiipeilijän ABC. Itse olen sitä mieltä, että on parempi opetella ennen termien laukomista kiipeämään edes välttävästi.

Tässä kuitenkin esimerkki jonka ymmärsin ja sisäistin heti:
Yrkkä – eli yritys suorittaa valittu reitti reitti. “Otan vielä yhden yrkän” tokaisee kiipeilijä kymmenen kerran reittiä yrittäessään. ”Vika yrkkä” on kiipeilijälle hyvin joustava käsite joten ei sovi ajan mittaamiseen (huom. kotona odottavat puolisot). Usein ”vikoja yrkkiä” otetaan vähintään noin kymmenkunta.
Tässä yksi vika yrkkä menossa
Kiipeily on helppo aloittaa. Boulderointiin tai itsevarmistavilla kiipeilyyn ei tarvita mitään kummempia kursseja. Sen kuin menet salille, ostat kertakäynnin ja vuokraat tossut (ja valjaat). Lopetettuasi ja innostuttuasi voit sitten ostaa sen kymppikortin ja omat kiipeilykengät.

Tälle loppuvuodelle asetettu sadan uuden kiipeilyreitin selvittäminen on edennyt jo 84 suoritettuun reittiin. Kehityksen kehittyessä olen laskenut enää uudet 5 ja 6 tasoiset reitit. Kehitystä on tapahtunut myös käsien nahan kestävyydessä: enää ei treeniä tarvitse lopettaa siihen kun sormet kuoriutuvat.
Täytyy ottaa vielä yksi yrkkä

torstai 14. joulukuuta 2017

Swimrunsketsit jatkuu ja ilmo on auki!

Meidän toinen mieletön tuotos on julki! Tsekkaa alta.

Ja myös meidän Midnight Sun Swimrun kisailmo on avautunut ensi vuodelle! 
Kesäkuun viimeisenä päivänä järjestetään kolmatta kertaa Äkäslompolossa maailman pohjoisin swimrunkisa ja eiköhän siitä tule just niin hienoa kuin aikaisemmillakin kerroilla! Jos olet kuullut hyvää kisasta, niin kaikki pitää paikkansa!
Kisan lähtölaukaus kajahtaa illalla ja joukkueet pääsevät seikkailemaan täydellisen kauniiseen yöttömään yöhön. Jos et ole vielä mukana niin ilmoittaudu! Jos et tiedä mistä lajissa on kyse, niin opettele ja ilmoittaudu! Tai jos haluat tulla vaikka vapaaehtoiseksi vaeltelemaan tuntureille niin ilmoittaudu minulle! 
Alla oleva kuva on otettu ensimmäisen vuoden kilpailun aikana, jolloin kisajärjestäjänoviisi Anu oli kasvattanut huomattavat silmäpussit yöttömässä yössä, sekä nähtävästi myös vatsan, luultavasti Eväskorin kuningasjoikhaaja-pizzan avustuksella. Toiselle vuodelle oltiin jo vähän viisastuttu ja saatiin nukkuakin välillä. Mitä ensi kesänä tapahtuu, se selviää tulemalla paikalle! Mutta kaksi on ja pysyy: maisemat on upeat ja ruoka on hyvää.
Höpinät sikseen. Toinen tuotoksemme, olkaat hyvä.


maanantai 11. joulukuuta 2017

Talvi 2017

Etelän talvea vietettiin tänä vuonna lauantaina 2.12. Ajankohta oli poikkeuksellinen edelliseen talveen nähden, jota vietettiin pitkin kesää. Pääsin todistamaan talvea Leppävaaran metsään ja se olikin kyllä kovin nätti: aluksi hieman pilvinen, mutta iltaa kohden aurinkoinen. Jos joku räpäytti lauantaina vahingossa silmiä ja missasi talven, voit katsella sitä alta löytyvistä kuvista.

Kiitos talvi 2017








maanantai 4. joulukuuta 2017

Meidän eka sketsivideo - erittäin laadukasta!

No niin. Koska tähän etelän pimeyteen kaipaa nyt jotain piristystä, olen katsonut repeatilla meidän ensimmäistä sketsivideota. Itsellä on edelleen hirveän hauskaa näiden kanssa, muista katsojista en mene takuuseen. Kokeile itse. Ehkä kuulokkeet päässä. Tai jos kaipaat elämään jännitystä niin ilman, mielellään ruuhkabussissa. 

Näitä ilmestyy siis ensiesitykseen Midnight Sun Swimrunin fb-sivuilla ja tänne niitä päätyy vähän jälkijunassa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Ylläs vol. 4 - Pakolliset porokuvat

Ennen lähtöä kävin vielä etsimässä viime keväänä tutuiksi tulleet porot. Keväällä oli aika jännä fiilis tulla yllättäen parinsadan poron piirittämäksi. Tällä kertaa osasin varautua kohtaamiseen vähän paremmin. Tosin minulle ystävällisesti kerrottiin edellisenä iltana tarina miehestä, jonka pohje oli aika pahoin runneltu kiukkuisen miesporon toimesta.
Aikani haahuilin metsässä ja ei ehkä uskoisi, mutta poro on mestarinaamioituja. Ensin näin muutamia yksittäisiä kavereita. Sitten kuulin mottorikelkan äänen. Sen kyydistä tiputettiin poroille brunssi ja siinähän niitä sitten taas oli koko liuta ihan nenän edessä. Leppoisaa porukkaa, vaikka ihan lähelle ei kyllä päässyt. 




perjantai 1. joulukuuta 2017

Ylläs vol. 3 - keskellä valkoista

Aina Lapissa käydessä jää pieni pala sielua jonnekin tunturiin. Sitten kun niitä on sinne ripotellut tarpeeksi, koittaa jonain päivänä se hetki kun on palattava takaisin pitkäksi aikaa ja etsittävä ne kaikki kasaan uudestaan. Siltä tuntui tänään kun talsin menemään ihan täydellisen valkoisuuden keskellä. Tämän viikon aikana tuntureille taisi kyllä jäädä vähän keskivertoa isompi lohkare.








keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Ylläksellä vol. 2 - lumikenkäillen

Kävin vuokraamassa lumikengät Ylläksen Team Sportiasta. Tämmöistä olen tainnut harrastaa edellisen kerran noin 10 vuotta sitten. Mutta kyllä kannatti, kävin saman tien päivän reissulta palattuani pidentämässä lainaa parilla päivällä.

Tänään nimittäin valloitin nousuja ihan urakalla. Heräsin seitsemältä aamupalalle ja kahdeksan paikkeilla olin kamppeineni ulkona talsimassa kohti tuntureita. Ensin ihan omin kengin ylös Kellokkaalle, jossa vaihdoin lumikenkiin ja jatkoin otsalamppu päässä metsiä pitkin kohti Kellostapulinkurua. Ja samalla alkoi koko viisi tuntia kestänyt ja 13 kilometriä kerryttänyt reissu pelkkää ihastelua. Tuossa ajassa olisi ehtinyt lumikengillä hilpaista varmaan tuplasti matkaa, mutta kun jokainen asia näyttää niin kauniilta että kameraa on kaivettava esiin viiden minuutin välein, tulee päivästä pitkä.

Lähtö hämärässä oli aika jännittävä. Tunturit olivat hieman sumun peitossa, mikä teki tunnelmasta aavemaisen hienon. Pikkuhiljaa ylöspäin mennessä sumu hälveni ja tunturia tuli esiin. Kävin kurkkaamassa miltä näyttää Kellostapulilla (hienolta), sieltä jatkoin Keskinenlaen kautta etsimään aurinkoa ja se löytyikin toiselta puolelta tunturia. Ja kun ei tuntunut missään ja valoakin vielä riitti, kiipesin vielä huiputtamaan Ylläksen.

Päivän suuri kysymys kuului: miten ihmiskunta on ansainnut näin hienoja paikkoja?

Ylhäällä kertasin tunturitietämykseni ja ihastelin kaukana siintävää Pallasta. En nähnyt ristin sielua neljään tuntiin. Lumikenkäilystä puuttuu myös kaikki hoppu. Etenemisen lomassa ehtii ihailla maisemia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lumikengillä ei myöskään ole latujen tai polkujen vankina. Eteneminen oli ihan loputonta huokailua ja hämmästelyä. Koskaan aikaisemmin en ole myöskään ollut Lapissa näihin aikoihin ja vaikka täällä on aika monia tuttuja paikkoja, kaikki näyttäytyy nyt kirjaimellisestikin eri valossa. Lomailijoitakin on vain murto-osa kevään hulinasta. 

Reissun jälkeen syöty Eväskorin pizza takasi nyt aikamoisen kooman, joten eipä tässä voi nyt muuta kuin latoa päivän kuvasaalista nähtäville. Päivittelemällä tästä ei tule loppua.