Kiipeily – yksilönä yhteisössä

Hauskuuden lisäksi kiipeilyssä viehättää erityisesti se, että voit tehdä sitä omalla tasollasi, samalla kun kaveri vieressä tekee omaansa. Voitte olla vaikka vasta-alkaja ja maailmanmestari ja silti pystytte tekemään omaa juttuanne yhdessä, samalla seinällä. Tämä on tämmöinen yksilöpuurtajan sosiaalinen laji. Totta kai aluksi oli vähän kauhuissaan että nyt ne kaikki katsoo kun minä täältä tipun. No eikä katso, en ole maailman napa. Ja ne jotka katsoo, ei totisesti hykertele epäonnistumisen jälkeen, ainakaan ääneen. Itse vakoilen muita vaikeiden reittien saloja selvittääkseni.

Kiipeilypaikkojen reittejä uusitaan tasaisesi, eli tämmöinen 1-2 kertaa viikossa kävijä löytää ihan tarpeeksi usein uusia haasteita, vaikka kävisi samalla salilla. Reitit merkataan vaikeustason mukaan. Ylös pitäisi aina päästä samanvärisiä otteita pitkin. Mikään ei tosin estä esimerkiksi aloittelijaa tarttumasta kaikkeen mahdolliseen.

Siellä missä minä olen kiipeillyt, helpoimpia reittejä ovat numero neloset ja vaikeimmat seiskoja. Sitten on 6A, 6B, 6C ja kaikenlaista plussaa. Näistä ymmärrän että 6A on tämän hetken oma vaikeustaso: Saa vielä äheltää, mutta yleensä sujuu. Seiskan kiipeilijät ovat ihan hc-tyyppejä.

Kiipeilyssä löytyy myös ennätysmäärä outoja lajitermejä, joiden olemassaoloon välillä törmää, mutta ei ole vielä jaksanut selvittää mitä ne meinaavat. Hänkki, krimppi, släbi ja mitä näitä nyt on. Kvg. Täältä löytyy kiipeilijän ABC. Itse olen sitä mieltä, että on parempi opetella ennen termien laukomista kiipeämään edes välttävästi.

Tässä kuitenkin esimerkki jonka ymmärsin ja sisäistin heti:

Yrkkä – eli yritys suorittaa valittu reitti reitti. “Otan vielä yhden yrkän” tokaisee kiipeilijä kymmenen kerran reittiä yrittäessään. ”Vika yrkkä” on kiipeilijälle hyvin joustava käsite joten ei sovi ajan mittaamiseen (huom. kotona odottavat puolisot). Usein ”vikoja yrkkiä” otetaan vähintään noin kymmenkunta.

Tässä yksi vika yrkkä menossa

Kiipeily on helppo aloittaa. Boulderointiin tai itsevarmistavilla kiipeilyyn ei tarvita mitään kummempia kursseja. Sen kuin menet salille, ostat kertakäynnin ja vuokraat tossut (ja valjaat). Lopetettuasi ja innostuttuasi voit sitten ostaa sen kymppikortin ja omat kiipeilykengät.

Tälle loppuvuodelle asetettu sadan uuden kiipeilyreitin selvittäminen on edennyt jo 84 suoritettuun reittiin. Kehityksen kehittyessä olen laskenut enää uudet 5 ja 6 tasoiset reitit. Kehitystä on tapahtunut myös käsien nahan kestävyydessä: enää ei treeniä tarvitse lopettaa siihen kun sormet kuoriutuvat.

Täytyy ottaa vielä yksi yrkkä