Todettakoon heti, että jos liikut kaksi päivää auringonpaisteessa Gibraltarilla, käytä ihmeessä aurinkorasvaa. Ja paljon.
Vietettiin kahden päivän setti Britannian puolella. Varsinaista treeniä tuli nolla tuntia, mutta jalkoja hapottaa ainakin viikon treenimäärän edestä. Pelkkä katsominen 400 metrin jyrkännettä ylös sai hapot tulvimaan reisissä. Itse olisin mieluusti juossut mäen ylös, mutta koska mukanani oli rampa kanssamatkustaja, solidaarisuussyistä otimme hissikyydin. Kuudessa minuutissa hurahti.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Maanantain huiputus
"Käydään nyt ainakin tuolla lähikukkulalla" sanoi Anu ja palasi takaisin viiden tunnin kuluttua. Ja tulipahan yhdistettyä siihen myös loikkatreeni. Tästä kun vielä alkaa pyöräilykausi niin joudun tosissaan tilaamaan sen XL-kokoisen triathlonasun.
Ainakin 500 metriä valloitettu. Tiedä sitten mitä Malagan rinteillä kasvaa, mutta pizzalle se haisi. Hetken ehdin jo toivoa että huipulla odottaisi kotipizza, muta taisi kuitenkin olla vain jokin pizzamausteen sukuinen kasvi. Ei mikään nälkäisen vaeltajan suosikkituoksu kesken tiukimman nousun. Pieni kolaus hikiselle ja puuskuttavalle itsetunnolle tuli koettua heti huiputuksen jälkeen kuin paikalle oli vaeltanut myös pienen pieni chihuahua.
Ainakin 500 metriä valloitettu. Tiedä sitten mitä Malagan rinteillä kasvaa, mutta pizzalle se haisi. Hetken ehdin jo toivoa että huipulla odottaisi kotipizza, muta taisi kuitenkin olla vain jokin pizzamausteen sukuinen kasvi. Ei mikään nälkäisen vaeltajan suosikkituoksu kesken tiukimman nousun. Pieni kolaus hikiselle ja puuskuttavalle itsetunnolle tuli koettua heti huiputuksen jälkeen kuin paikalle oli vaeltanut myös pienen pieni chihuahua.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Pablo tuli taloon
Buenas tardes ja anteeksi. Lupaan ryhdistäytyä myös blogirintamalla.
Malagan taloutemme on
saanut uuden jäsenen. Tänään vihdoin onnistuin löytämään pyöräkaupan josta sai
käytettyjä pyöriä ja jotka eivät maksaneet nelinumeroisia summia. Täällä iskee
armoton pyöräkateus vaikka tiedän että kotona odottaa oma kaunis Elizabeth. Tänään
viimeksi itkin hiljaa jossain hienossa pyöräliikkeessä ja matelin sitten
nöyrästi käytettyjen pyörien puljuun. Onneksi siellä tuli vastaan Pablo,
liikkeen mahdollisesti ainoa ei jousitettu/kokoontaitettava pyörä. Koeajo ja
kaupat tehtiin. Jotta heti pääsisi toiminnan makuun, ajattelin ilmeisesti että
kannattaa ajaa vaikka lasikasan läpi ja puhkaista rengas. Viimeinen etappi
käveltiin Pablon kanssa vieretysten. En jättänyt mitään sattumanvaraan, vaan
irrotin takarenkaan ja kävelin sen kanssa lähimpään urheiluliikkeeseen. Parit
sisäkumit, pumppu ja lukko mukana takaisin tositoimiin. Ja onnistuttiin! Pablo
oli tosi yhteistyökykyinen ja luulisin että kaikki osat löysivät lopulta
paikkansa. Ainakaan yhtään ylimääräistä ruuvia ei jäänyt nurkkiin pyörimään.
Ilmakin on toistaiseksi pysynyt paikallaan.
Luonnollisesti
vaihtoon lähdettäessä pakataan mukaan pyöräilykengät ja polkimet. Vaihdoin ne
originaalien tilalle. Pimp my ride. Ehkä Pablo saa vielä jonkun uuden
värityksen?
Luonnollisesti
mukaan pakataan myös märkäpuku, joten nyt alkaa olla setti kasassa.
Jos vertaa
näihin paikallisiin menopeleihin, niin Pablo ei ole ihan puhdasrotuinen, mutta
eipä ole moni muukaan menijä täällä.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Asunto on, urheilu alkakoon
Olen kämppikseni kanssa nyt oman espanjalaisen vuokra-asunnon
ylpeä omistaja. Saatiin lopulta tosi hyvältä paikalta läheltä lähes kaikkea
tosi mukava (ja tosi kylmä) kämppä. Nimim. pari yötä pipo päässä. Mutta eipä
tuo haittaa. Ulkolämpötila kompensoi. Netti toimii vaihtelevasti, joten
postauksia on odotettavissa siihen malliin. Myös facebook on sanonut tällä
hetkellä sopimuksensa irti: jos olet laittanut minulle viestiä etkä saa
vastausta, en ole törkeä, en vain näe sitä.
Ensimmäinen Espanjaviikko on mennyt treenien kannalta
epämääräisesti. Muutaman lenkin olen onnistunut heittämään ja eilen perjantaina
toteutin HelTrin perinteitä kunnioittaen kotikuntopiirin. Muuten suurin osa
liikunnasta on tullut asuntoa metsästettäessä kävelyn muodossa sekä
kauppakasseja kantaessa. (HUOM! ruokakasseja. En ole vielä sortunut tuhlaamaan
lomakassaa vaatekauppoihin)
Päivän ilouutinen (suru-uutinen lompakolle): löysin
triathlonkaupan!!!! Vielä onneksi päässyt sisätiloihin, mutta siellä se on, budjetinromuttaja.
Illalla päätin lähteä juoksemaan jotta olisi jokin tekosyy
päästä kurkkimaan triathlonkaupan ikkunoista. Ja kyllä näytti pahalta lompakon
kannalta. No lenkki jatkui jotta voisin joskus oikeuttaa itseni ostamaan jotain
kyseisestä kaupasta. Alkuun jalat tuntuivat aika raskailta ja kun peilasi omaa
etenemistä ikkunoista, se näytti kaamealta. Jossain parinkymmenen minuutin
kohdilla tapahtui jotain ja juoksu alkoi maistua. Jossain vaiheessa huomasin
että edestä lähtee lentokoneita ja tajusin tulleeni melkein Malagan
lentokentälle. Ja tajusin myös että edellisestä pitkästä lenkistä alkaa olla
pikkaisen liian kauan aikaa. Ei ihme että viimeiset Esportin vetotreenit ei
oikein enää maistuneet. No asiaan tulee nyt muutos. Tuntikolmevarttia tuli
tallattua rantaviivaa ja palkinnoksi kämpillä odotti valtava hedelmäsalaatti. Tää
on kyllä ehdottomasti hedelmänmussuttajan paratiisi. Ei mitään tekosyitä epäterveelliselle elämälle. Joka nurkasta pursuaa jos jonkinlaista tuoretta
vihannesta ja hedelmää. NamNam. Ja mikä parasta, täällä on vielä persimonkausi
meneillään! Kyllä jokaisen urheilijan pitäisi viettää talvi jossain lämpimässä.
Paitsi jos on hiihtäjä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)