perjantai 29. maaliskuuta 2013

Terveiset aloe veran alta

Todettakoon heti, että jos liikut kaksi päivää auringonpaisteessa Gibraltarilla, käytä ihmeessä aurinkorasvaa. Ja paljon.

Vietettiin kahden päivän setti Britannian puolella. Varsinaista treeniä tuli nolla tuntia, mutta jalkoja hapottaa ainakin viikon treenimäärän edestä. Pelkkä katsominen 400 metrin jyrkännettä ylös sai hapot tulvimaan reisissä. Itse olisin mieluusti juossut mäen ylös, mutta koska mukanani oli rampa kanssamatkustaja, solidaarisuussyistä otimme hissikyydin. Kuudessa minuutissa hurahti.

Maanantain huiputus

"Käydään nyt ainakin tuolla lähikukkulalla" sanoi Anu ja palasi takaisin viiden tunnin kuluttua. Ja tulipahan yhdistettyä siihen myös loikkatreeni. Tästä kun vielä alkaa pyöräilykausi niin joudun tosissaan tilaamaan sen XL-kokoisen triathlonasun.

Ainakin 500 metriä valloitettu. Tiedä sitten mitä Malagan rinteillä kasvaa, mutta pizzalle se haisi. Hetken ehdin jo toivoa että huipulla odottaisi kotipizza, muta taisi kuitenkin olla vain jokin pizzamausteen sukuinen kasvi. Ei mikään nälkäisen vaeltajan suosikkituoksu kesken tiukimman nousun. Pieni kolaus hikiselle ja puuskuttavalle itsetunnolle tuli koettua heti huiputuksen jälkeen kuin paikalle oli vaeltanut myös pienen pieni chihuahua.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pablo tuli taloon


Buenas tardes ja anteeksi. Lupaan ryhdistäytyä myös blogirintamalla. 

Malagan taloutemme on saanut uuden jäsenen. Tänään vihdoin onnistuin löytämään pyöräkaupan josta sai käytettyjä pyöriä ja jotka eivät maksaneet nelinumeroisia summia. Täällä iskee armoton pyöräkateus vaikka tiedän että kotona odottaa oma kaunis Elizabeth. Tänään viimeksi itkin hiljaa jossain hienossa pyöräliikkeessä ja matelin sitten nöyrästi käytettyjen pyörien puljuun. Onneksi siellä tuli vastaan Pablo, liikkeen mahdollisesti ainoa ei jousitettu/kokoontaitettava pyörä. Koeajo ja kaupat tehtiin. Jotta heti pääsisi toiminnan makuun, ajattelin ilmeisesti että kannattaa ajaa vaikka lasikasan läpi ja puhkaista rengas. Viimeinen etappi käveltiin Pablon kanssa vieretysten. En jättänyt mitään sattumanvaraan, vaan irrotin takarenkaan ja kävelin sen kanssa lähimpään urheiluliikkeeseen. Parit sisäkumit, pumppu ja lukko mukana takaisin tositoimiin. Ja onnistuttiin! Pablo oli tosi yhteistyökykyinen ja luulisin että kaikki osat löysivät lopulta paikkansa. Ainakaan yhtään ylimääräistä ruuvia ei jäänyt nurkkiin pyörimään. Ilmakin on toistaiseksi pysynyt paikallaan.

Luonnollisesti vaihtoon lähdettäessä pakataan mukaan pyöräilykengät ja polkimet. Vaihdoin ne originaalien tilalle. Pimp my ride. Ehkä Pablo saa vielä jonkun uuden värityksen?

Luonnollisesti mukaan pakataan myös märkäpuku, joten nyt alkaa olla setti kasassa. 
Jos vertaa näihin paikallisiin menopeleihin, niin Pablo ei ole ihan puhdasrotuinen, mutta eipä ole moni muukaan menijä täällä.


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Asunto on, urheilu alkakoon



Olen kämppikseni kanssa nyt oman espanjalaisen vuokra-asunnon ylpeä omistaja. Saatiin lopulta tosi hyvältä paikalta läheltä lähes kaikkea tosi mukava (ja tosi kylmä) kämppä. Nimim. pari yötä pipo päässä. Mutta eipä tuo haittaa. Ulkolämpötila kompensoi. Netti toimii vaihtelevasti, joten postauksia on odotettavissa siihen malliin. Myös facebook on sanonut tällä hetkellä sopimuksensa irti: jos olet laittanut minulle viestiä etkä saa vastausta, en ole törkeä, en vain näe sitä. 

Ensimmäinen Espanjaviikko on mennyt treenien kannalta epämääräisesti. Muutaman lenkin olen onnistunut heittämään ja eilen perjantaina toteutin HelTrin perinteitä kunnioittaen kotikuntopiirin. Muuten suurin osa liikunnasta on tullut asuntoa metsästettäessä kävelyn muodossa sekä kauppakasseja kantaessa. (HUOM! ruokakasseja. En ole vielä sortunut tuhlaamaan lomakassaa vaatekauppoihin)

Päivän ilouutinen (suru-uutinen lompakolle): löysin triathlonkaupan!!!! Vielä onneksi päässyt sisätiloihin, mutta siellä se on, budjetinromuttaja.

Illalla päätin lähteä juoksemaan jotta olisi jokin tekosyy päästä kurkkimaan triathlonkaupan ikkunoista. Ja kyllä näytti pahalta lompakon kannalta. No lenkki jatkui jotta voisin joskus oikeuttaa itseni ostamaan jotain kyseisestä kaupasta. Alkuun jalat tuntuivat aika raskailta ja kun peilasi omaa etenemistä ikkunoista, se näytti kaamealta. Jossain parinkymmenen minuutin kohdilla tapahtui jotain ja juoksu alkoi maistua. Jossain vaiheessa huomasin että edestä lähtee lentokoneita ja tajusin tulleeni melkein Malagan lentokentälle. Ja tajusin myös että edellisestä pitkästä lenkistä alkaa olla pikkaisen liian kauan aikaa. Ei ihme että viimeiset Esportin vetotreenit ei oikein enää maistuneet. No asiaan tulee nyt muutos. Tuntikolmevarttia tuli tallattua rantaviivaa ja palkinnoksi kämpillä odotti valtava hedelmäsalaatti. Tää on kyllä ehdottomasti hedelmänmussuttajan paratiisi. Ei mitään tekosyitä epäterveelliselle elämälle. Joka nurkasta pursuaa jos jonkinlaista tuoretta vihannesta ja hedelmää. NamNam. Ja mikä parasta, täällä on vielä persimonkausi meneillään! Kyllä jokaisen urheilijan pitäisi viettää talvi jossain lämpimässä. Paitsi jos on hiihtäjä.