Joo kyllä tämä on triathlonblogi, mutta tänään alkoi harjoittelu koululla. Se meni näin:
Mentiin neljäksi koululle. Mentiin jalkaterapeuttien paikalliselle polille. Alkoi armoton espanjan vääntäminen. Kuunneltiin sitä:
läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcocheläpäläpäläpäläpäläpäläpäcocheläpäläpäläpä
läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcochesläpäläpäläuno,dos,tresläpäläpä
läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcochesläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpä.
Sitten
pakkauduttiin kaikki autoihin, hurautettiin paikalliseen vanhainkotiin, jossa mummot ja vaarit odottivat kauniissa rivissä, jatkui armoton espanjan vääntäminen ja tavaroiden etsiminen ja unohtuneiden hakeminen, siirreltiin mummoja ja vaareja
ja lyötiin lopulta jalka syliin. En ymmärtänyt mitään mitä asiakkaani jutteli,
toivottavasti ei ainakaan heitelly solvauksia, koska nyökkäilin
vastaukseksi ja yritin hymyillä maskin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti