Aina Lapissa käydessä jää pieni pala sielua jonnekin tunturiin. Sitten kun niitä on sinne ripotellut tarpeeksi, koittaa jonain päivänä se hetki kun on palattava takaisin pitkäksi aikaa ja etsittävä ne kaikki kasaan uudestaan. Siltä tuntui tänään kun talsin menemään ihan täydellisen valkoisuuden keskellä. Tämän viikon aikana tuntureille taisi kyllä jäädä vähän keskivertoa isompi lohkare.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti