Se oli Mirva taas... Ja kahdeksan on numero, jota olen juuri tuijottanut spinning-tunnin verran. Henkilökohtainen missioni todellisuuden välttelemiseksi oli tuijottaa yhteen pisteeseen ja pyörittää minkä kintuista lähtee. Meditatiivisin ajoasento oli painaa pää alas ja tuijottaa satulaputken säätönumeroita pyllyn alla. Ykkönen oli vähän liian korkealla ja yhdeksän ei enää näkynyt kokonaisuudessaan, joten jouduin tyytymään kasiin. Kahdeksan on ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti