sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

27.4.2013 Duatlon Almuñécar Fenica

Järkyttävä tasapeli Malagan kanssa on historiaa. Eilen käytiin Pablon kanssa toisissa duathlonkisoissa. Tällä kertaa tiesin että kyseessä on duathlonkisa. Valmistautuminen harjoittelun muodossa oli sujunut hieman edellistä koitosta paremmin. Myös lukkopolkimet olivat mukana sekä pimppauksen kohteeksi joutuneet Merrellin menokoneet. 

Kisa oli malliltaan edellisen kaltainen 5/20/2,5km. Alun juoksu meni tuulienkin suhteen edeltäjänsä kanssa yksiin. Alkuun myötätuuleen mutta paluu ei. Juoksin varmaankin ihan fiksusti. Puolenvälin jälkeen alkoi tuntumaan pahalta, mutta ei vielä ihan kohtuuttomalta. Olin sen verran viisas tällä kertaa että olin katsonut pyöräilyn reittiprofiilin ja se lupasi ihan kohtuullista nousua 176 metriin/10km kierros. Vauhtia kuitenkin sai pitää, koska paikalliset ovat muutaman asteen edellä näissä pyöräilyhommissa. Jos jään jo juoksussa, ei pyöräilyosuudella ole toivoakaan. Tai niin kuvittelin. Juoksu loppui ja vaihto sujui ilmeisesti ihan mukavasti. Ei turhia sähläyksiä. Reidet olivat hapoilla, mutta muuten olo ei ollut niin tuskainen kuin Cadizin kisassa. Vastatuuli hyökkäsi kimppuun heti, taisteluhenki koki pienen notkahduksen ja aloin miettiä että mitähän tästä taas tulee, jos nyt maaliin pääsisi. Usein unohtaa, että ne olosuhteet on kaikille samat. Tuskin se takana tulevakaan on kovin riemuissaan niistä tuulenpuuskista. Ne ajatukset sai unohtaa pian, sillä mutkan takaa alkoi hahmottumaan minkälaisesta noususta on kyse. Tuuli oli siinä vaiheessa pieni ongelma. Reidet olivat vissiin saaneet sen verran rauhoittua, että nousuun lähdettäessä hapot ei ihan kauhean pahasti hyökänneet takaisin. Ja vaikka sykkeet hakkasivat ties missä, jalat vaan jaksoivat pyörittää. Paljon lisävoimaa antoi se, ettei niillä kalliilla pyörillä tee mitään jos ei ole millä liikuttaa. Siellä raavaat miehet taluttivat joka sortin maantiepyörää mäkeä ylös. Hitto miten paljon saa lisää virtaa kun pääsee Pablon kanssa kuittaamaan muita. No kyllä meidän ohi tultiin edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin tasamaalla. Alamäissäkin pisteltiin maantiepyöristä ohi vauhdin ollessa parhaimmillaan 57km/h. Pyöräily toteutettiin kiertämällä sama lenkki kahteen kertaan. Juuri ennen ensimmäisen lenkin loppua pääsin kuittaamaan oman sarjan kilpailijan, vaikka kohta joku toinen vuorostaan kuittasi minut. (Nyt en ole ihan varma, aika saattoi jo kullata muistot, mutta) Toisella lenkillä meno ei tuntunut niinkään hapokkaalta kuin ensimmäisellä. Hapot eivät vieläkään saaneet yliotetta ja oma meno tuntui jopa kohtuullisen rullaavalta. Taakse en missään vaiheessa uskaltanut katsoa, koitin vain keskittyä omaan tekemiseen. Alamäessä yritin pitää jalat jonkin näköisessä liikkeessä koko ajan, etteivät ne kuvittele että tämä olisi vielä ohi. Vaihtoalueelle tultaessa joku järjestäjä rohkeni kysyä sormimerkein olenko mahdollisesti mennyt jo yhden vai kaksi kierrosta. Koitin ottaa sen positiivisesti ja kaarsin vaihtoalueelle. Kiitin Pabloa ja sujautin kengät jalkaan. Hyvin toimi tämä uusi nauhasysteemi. Kengät meni nopsasti paikoilleen ja pysyivät ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Alussa juoksu tuntui hurjan hyvältä olosuhteisiin ja ennakko-odotuksiin nähden. Sitten taas juoksin kulman taakse ja edessä oli jäätävä (no ainakin jyrkähkö) ylämäki. Nyt joudun häpeäkseni tunnustamaan että alennuin ottamaan siinä muutaman kävelyaskeleen. Siinä vaiheessa kun juoksuvauhti menee kävelyä hitaammaksi, kannattaakin ehkä nöyrtyä. Viimeinen 2,5km juostiin vanhankaupungin kaduilla. Tuli kaikki sprinttisuunnistustreenit hyötykäyttöön kun reitti teki mutkaa milloin mihinkin suuntaan ja välillä vaihdettiin porrasjuoksuun. Viimeinen pätkä oli aika bipolaarinen. Välistä tuntui että vauhtia voisi kiristää vaikka kuinka ja kohta taas mietin että miten selviän ilman yhtään enempää kävelyaskelta maaliin. Noin 1km ennen maalia sain minut ensimmäilellä pyörälenkillä ohittaneen kilpakumppanin selän näkyviin. Ikävä asia oli se että hän oli mäen päällä ja minä alla. Koko loppumatkan sain tasaisesti kurottua välimatkaa umpeen, mutta omat paukut oli viimeisillä metreillä käytetty, enkä onnistunut tälläkään kertaa muodostamaan minkään sortin loppukiriä (treenaa loppukiriä). Maaliviiva ylittyi tällä kertaa ajassa 1:27:37. Kilpailun nettisivuista päätellen minkäänlaisia virallisia tuloksia saattaa joutua peri espanjalaiseen tyyliin odottamaan tovin. Lisään ne tänne jos joskus ilmestyvät.

Tuloksia täältä

juoksu 5km: 21:29
pyöräily 20km: 54:02
juoksu 2,5km: 12:07


Ei siinä vielä kaikki. Päästiin Pablon kanssa palkinnoille! Oltiin viidensiä ja kuitattiin tästä suorituksesta 50€. Meidän (eliitti)sarjassa tosin oli ehkä se 10 osallistujaa, mutta piestiin myös muiden sarjojen naiset. Vakuuttavaa työtä Pablolta, olisin voinut lyödä vetoa että ensimmäiset menestykset olisi tulleet ennemmin Elizabethin kanssa. Homma nyt kuitenkin on niin että olen kansainvälisen tason duathlonisti. Repikääs kilpakumppanit siitä. Ja loppuun haluaisin kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, erityisesti Malagaa ja hänen tuuliaan ja mäkiään.

2 kommenttia:

  1. Pitäisköhän tuo kysymysmerkki ottaa pois duathlonistin perästä, kun oot kuitenkin selkeesti jo kv. tason nisti?

    VastaaPoista