KRV vol.1

Eka päivä: Kainuun vaellusviikko korkattu. Eilen söin buranaa enemmän kuin laki sallii ja luultavasti jäädytin koko nilkan kuolioon kylmähoidoilla. Tänään aamulla herätessä ensimmäinen tuntemus oli, että ai s*****a, jalka on hajalla. Koska mitkään opit ei näköjään ole omaan pääkoppaan iskostuneet, söin vähän lisää buranaa, jäädytin jalkaa vähän lisää ja teippasin koko komeuden pakettiin ja törkkäsin suunnistuskenkään. Aluksi harkitsin ihan vakavissani hakevani lähdöstä kartan ja suunnistavani suoraan viimeiselle rastille. Mutta koska taustalla on kaksi epäonnistumista rastiviikon läpipääsyssä, ja olin muistaakseni uhonnut tämän olevan se suuri vuosi, jolloin saan hyväksytyn suorituksen, huomasin vaeltavani 6,7km rataa läpi. Muutamaa juoksuaskeltakin tuli kokeiltua, mutta sen verran järkeä oli vielä jäljellä että se loppui lyhyeen. Jalka pysyi kivasti kasassa, vaikka ei se eteneminen ihan kivuitta sujunut. No rata tuli kierrettyä mustikoita syöden ja muutamia eksyneitä opastaen. Oli kyllä yksi lempparisuunnistus tälle kaudelle ja maaliin kävellessäni jopa epäkorrektisti tuuletin. Tuloslistalla luonnollisesti valloitin viimeisen sijan jääden kärkeen viitisenkymmentä minuuttia. Viimeiset kilometrit oli jo vähän ikävää puuhaa jalan kannalta. Kinkuti kinkuti vaan.

Toisena päivänä palattiin ruotuun ja voitettiin kultaa ja pronssia.

Huikeaa. Tirautin jopa pienen onnenkyyneleen ensin Niemen tullessa maaliin ja vielä uudestaan pronssin varmistuttua. MM-sprintin karsinnan pääsi kaikki tavikset juoksemaan ja toiset kävelemään läpi. Eipä olisi finaalipaikkaa irronnut.

Kolmantena päivänä täydennettiin värisuora hopealla. Tosi huikeaa.

Neljäntenä päivänä päästettiin taas tavikset valloilleen. Menohalut alkaa olla hirveät ja jalkakin rupeaa antamaan elonmerkkejä. Tänään tein vakaan päätöksen, että hölkkään joka toisen rastivälin. Toteutuskin onnistui yllättävän hyvin, hölkkäsin lisäksi vain kaikki muutkin rastivälit ja loppusuoran niin kovaa kuin lähti. Kaikkeni annoin metsässä (paras rastivälisijoitus oli 55) jotta loppusuoralla kulkisi. Kaikki oli pedattu viimeisille metreille. Ei riittänyt. Karvas sekunnin tappio. Ehkä en ollut henkisesti tarpeeksi latautunut viimeiseen rypistykseen, ehkä viimeiseltä rastilta lähtö ei ollut ihan optimaalinen. Olisiko edellisellä välillä pitänyt tehdä avaavia vetoja vai oliko loppusuoralla liikaa ihmisiä tiellä? Syitä voi olla monia ja spekulointia voi jatkaa loputtomiin. Täytynee kuitenkin kääntää katseet tulevaan, ei saa jäädä tuleen makaamaan ja sen semmoista. Huomenna on uusi päivä olla loppusuoran kuningatar. Kokonaiskilpailussa hallitsen edelleen viimeistä sijaa (88), mutta jo aika monta minuuttia lähempänä toiseksi viimeistä.

Kaikesta panostuksesta huolimatta viides päivä oli karvasta kalkkia lähdöstä maaliin. Kilpailukeskus oli muuttanut armottomaan ryteikköön, ja se jos mikä vei mehut jaloista heti lähtöpaikalle vaellettaessa. Aamulla seurasin MM-kisojen GPS-seurantaa ja olihan se taattua viihdettä:

Kyllähän se hymy hyytyi kun itse pääsi maastoon. Ja herra Cheungin urakka alkoi herättää ansaitsemaansa kunnioitusta. On se sissi. Maasto otti heti luulot pois. Suunnitelmissa oli hölkkäillä joka toinen väli ja joka toinen kisavauhtia sekä olla tekemättä virhettä. Toteutus oli vaeltaa joka väli ja tehdä virheitä. Ja mikä pahinta, loppusuoralla TAAS tappio, toiseksi jäin. Oma suoritus kesti 30sekuntia ja loppusuoran voittajan järjetön tykitys oli kestänyt muka 26 sekuntia. En usko, en p*****e usko. Haamuaika. Pakko olla. Kyllä syö naista tämmöinen. Siltä varalta että kyseessä ei ollut haamuaika, syyllisten etsintä on aloitettu ja ensimmäisenä kuulusteluihin joutuivat reidet. Eivät jaksaneet kammeta mäkiä ylös eivätkä alas hapottamatta. Rangaistukseksi saavat jäätelötankkauksen energiatasapainon palauttamiseksi. Huomenna menemme kaikki kolme ekskursiolle MM-keskimatkaa katsomaan ja ottamaan oppia alan ammattilaisilta loppusuoran rutistukseen. Yhteistuloksen kannalta tapahtui kuitenkin kehitystä ja nousin viimeistä edelliseksi, sekä muutaman keskeyttäneen ansiosta sijalle 82.