Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kellonajan vaikutusta
pyöräilijöiden aivokapasiteetin käyttöprosenttiin. Tavoitteena oli edistää
työmatkapyöräilijän hengissä säilymistä. Työ laajeni käsittelemään osittain
myös kävelijöitä ja lintuja. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja
faktuaalinen. Aineistoa kerättiin empiirisen tutkimuksen menetelmin enimmäkseen
Leppävaaran ja Ilmalan välisellä pyörätiellä syksyn 2017 aikana ja käsiteltiin
hetkittäisinä tunteenpurkauksina. Mittareina käytettiin keskisormen heiluttelua
suhteessa ajettuun matkaan sekä ruhjeiden määrää suhteessa ihopinta-alaan.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että mitä pidemmälle päivä etenee, sitä tyhmemmäksi
pyöräilijä muuttuu. Kävelijän tyhmyys pysyy melko vakiona ja lintujen
multihuipentuu iltaa kohti. Aihe ei vaadi lisätutkimusta. Asia on näin.
Pyöräilen, pelkään siis kuolemaa
Polkupyörä on lihasvoimalla toimiva ajoneuvo, jonka rakenne
perustuu yleensä kahteen peräkkäiseen pyörään, jotka yhdistää runko.
Polkupyörää liikutetaan pyörittämällä polkimia jaloilla. Polkimista voima
siirtyy ketjun välityksellä takapyörään. Polkupyörää ohjataan kääntämällä
ohjaustankoa sekä kallistamalla koko pyörää. (Wikipedia.) Työmatkapyöräily
käsitetään edellä kuvattuna toimintana kotioven ja työpaikan välillä. Toisin
kuin usein ajatellaan, työmatkapyöräilyn ei ole tarkoitus olla osa
eloonjäämiskamppailua itsessään. Osa työmatkapyöräilijöistä ajattelee säästävänsä
luontoa ja rahaa, sekä pitävänsä huolta terveydestään. Osa työmatkalaisista (metodista
riippumatta) ei kuitenkaan kykene sisäistämään tätä näkökulmaa, vaan tavoittelevat
matkan aikaista vaaratilanteiden maksimointia.
Työn tavoite tarkoitus ja tehtävät
Tavoite ja tarkoitus: Työn tarkoituksena oli selvittää
kellonajan vaikutusta pyöräilijöiden aivokapasiteetin käyttöprosenttiin.
Tavoitteena edistää työmatkapyöräilijän hengissä säilymistä.
Tutkimustehtävät: Selvittää kellonajan vaikutusta
pyöräilijän käytökseen. Tuottaa ajantasaista tietoa siitä, mihin aikaan on
potentiaalisinta säilyä hengissä pyörällä liikuttaessa. Arvioida miten hyvin
pyöräilijä pysyy hengissä noudattamalla kyseistä aikataulua.
Menetelmälliset ratkaisut
Työssä käytettiin empiiristä tutkimusmenetelmää. Aineistoa
kerättiin syksyn 2017 aikana enimmäkseen pyörällä, mutta myös jalan aineiston
vääristymisen vähentymiseksi ja toisenlaisen näkökulman saamiseksi. Aineiston
annettiin patoutua ja sen purkauduttua tulokset ryhmiteltiin eri kategorioihin
riippuen turhautumisen määrästä.
Tulokset
Fiksuimmillaan pyöräilijä on aikaisin aamulla.
Suuntamerkkien näyttäminen on järjestelmällistä ja vaikuttavaa. Mitä myöhemmäksi päivää edetään, sitä epätodennäköisemmältä pyöräilijän aivotoiminta näyttää. Pienen poikkeaman tekee puolen päivän seutu, jolloin enemmistö työmatkapyöräilijöistä on töissä. Myös kävelijät
ovat fiksuimmillaan aikaisin aamulla, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei
siihen aikaan ole yhtään kävelijää liikkeellä.
![]() |
Pyöräilijän älykkyyttä ja kellonajan suhdetta kuvaava kaavio |
![]() |
Kävelijän älykkyyttä ja kävelijöiden määrän suhdetta kuvaava kaavio |
Päivän edetessä suuntamerkkien näyttäminen vähenee
eksponentiaalisesti, samalla kun kansainvälisten käsimerkkien osuus kasvaa. Tilanteita
kuvaamaan on koottu seuraavia ajatuksia:
”Voi helvetti”
-nainen 31v
-nainen 31v
”Helvetti mitä nyt
v***ua”
-nainen 31v
-nainen 31v
”V***u mitä urpoja”
-nainen 31v
-nainen 31v
”Voi v***u”
-nainen 31v
-nainen 31v
sekä
”Ei tässä mitään
pahempaa, pintanaarmuilla taidettiin selvitä”
-nainen 31v, noustessaan ylös asfaltista, törmättyään ensin pyörätielle hypänneeseen mieheen ja lennettyään sitten itse pyörän kanssa päin bussikatosta.
-nainen 31v, noustessaan ylös asfaltista, törmättyään ensin pyörätielle hypänneeseen mieheen ja lennettyään sitten itse pyörän kanssa päin bussikatosta.
Suurimpia ongelmia aiheuttivat pyöräilijät, jotka eivät
katsoneet taaksensa ennen ohitustilannetta tai eivät näyttäneet ohitusaikeesta
kertovaa merkkiä. Suuntamerkkien näytön puute aiheutti usein kummallisia kiemurteluita
kaikille osapuolille sekä lukkopolkimien irrotteluita. Pyöräilijä koki myös
usein tärkeäksi lähteä ohitustilanteisiin mahdollisimman kapeissa ja
mutkaisissa kohteissa, mielellään niin, että vastaan tuli samoissa aikeissa
ollut toinen pyöräilijä. Pyöräilyssä ei myöskään pätenyt oikealta tulevan
etuajo-oikeus, eikä pääväylän kunnioittaminen. Ensimmäisenä saa ajaa se, joka
uskaltaa tulla risteykseen kovinta vauhtia tai vaihtoehtoisesti soittamalla
kelloa, jolloin muiden pyöräilijöiden tulee pysähtyä miettimään mistä suunnasta
ja kuinka suurella momentilla kilistelijä haluaa etuoikeutetusti kurvata.
Tilastollisesti kävelijä kävelee pyörän eteen 95 %
varmuudella aina kun on liikenteessä. Vaikkakin liikennesääntöjen mukaan
kävelijällä on oikeus hortoilla missä tahansa puolella tietä, aiheutuu siitä
harmaita hiuksia pyöräilijälle, jonka kuuluisi ajaa tien oikeaa laitaa. Oma
lukunsa on pitkän ja usein hyvin näkymättömän narun päässä olevat
ulkoiluttajiin kytkettyinä olevat koirat. Tähän aiheeseen tutkimuksessa ei ollut
laittaa resursseja, mutta analyysistä nousi esiin yksi kävelijöitä ja
koiranulkoiluttajia yhdistävä kommentti:
”Oho!”
-Ihminen
-Ihminen
Tuloksista ilmeni hieman yllättäen myös lintujen noudattavan
samaa kellonaikaa seuraavaa älykkyysrytmiä. Illalla on todennäköisempää, että
raukkamainen mysteerilintu löräyttää pyöräilijän syliin latvuston piilosta.
Pohdinta
Tutkimus osoitti että mitä aikaisemmin aamulla pyörän kanssa
ollaan liikkeellä, sitä varmemmin säilyy ehjänä. 7:30 jälkeen voi syyttää vain
itseään, mikäli joutuu onnettomuuteen. Kävelijä kannattaa aina varmuuden vuoksi
kiertää kauempaa. Tämä aihe vaatisi lisätutkimusta, jossa selvitetään kuinka
kaukaa on riittävän kaukaa.
Tutkimuksessa olisi pitänyt tarkastella myös pyöräilijän
aivokapasiteetin koko laajuutta. Nyt tutkimus oletti, että enemmän
kapasiteettia käyttävät olisivat parempia kuskeja, vaikka on myös mahdollista, että tyhmä
ihminen on tyhmä vaikka parhaansa tekisi.
Yllättävä huomio lintujen käytöksestä voi mahdollisesti viitata
evoluution osuuteen aiheessa. Tämä näkökulma huomioon ottamalla, ei ole paljon tehtävissä.
Noudattamalla suositusta aikaisesta työmatkapyöräilyn ajankohdasta on mahdollista minimoida fyysiset ja henkiset vammat työmatkapyöräilyn aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti