Kävin vuokraamassa lumikengät Ylläksen Team Sportiasta. Tämmöistä
olen tainnut harrastaa edellisen kerran noin 10 vuotta sitten. Mutta kyllä
kannatti, kävin saman tien päivän reissulta palattuani pidentämässä lainaa
parilla päivällä.
Tänään nimittäin valloitin nousuja ihan urakalla. Heräsin
seitsemältä aamupalalle ja kahdeksan paikkeilla olin kamppeineni ulkona
talsimassa kohti tuntureita. Ensin ihan omin kengin ylös Kellokkaalle, jossa
vaihdoin lumikenkiin ja jatkoin otsalamppu päässä metsiä pitkin kohti
Kellostapulinkurua. Ja samalla alkoi koko viisi tuntia kestänyt ja 13
kilometriä kerryttänyt reissu pelkkää ihastelua. Tuossa ajassa olisi ehtinyt
lumikengillä hilpaista varmaan tuplasti matkaa, mutta kun jokainen asia näyttää
niin kauniilta että kameraa on kaivettava esiin viiden minuutin välein, tulee
päivästä pitkä.
Lähtö hämärässä oli aika jännittävä. Tunturit olivat hieman
sumun peitossa, mikä teki tunnelmasta aavemaisen hienon. Pikkuhiljaa ylöspäin
mennessä sumu hälveni ja tunturia tuli esiin. Kävin kurkkaamassa miltä näyttää
Kellostapulilla (hienolta), sieltä jatkoin Keskinenlaen kautta etsimään
aurinkoa ja se löytyikin toiselta puolelta tunturia. Ja kun ei tuntunut missään
ja valoakin vielä riitti, kiipesin vielä huiputtamaan Ylläksen.
Päivän suuri kysymys kuului: miten ihmiskunta on ansainnut
näin hienoja paikkoja?
Ylhäällä kertasin tunturitietämykseni ja ihastelin kaukana
siintävää Pallasta. En nähnyt ristin sielua neljään tuntiin. Lumikenkäilystä puuttuu myös kaikki hoppu. Etenemisen lomassa
ehtii ihailla maisemia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lumikengillä ei
myöskään ole latujen tai polkujen vankina. Eteneminen oli ihan loputonta
huokailua ja hämmästelyä. Koskaan aikaisemmin en ole myöskään ollut Lapissa
näihin aikoihin ja vaikka täällä on aika monia tuttuja paikkoja, kaikki näyttäytyy
nyt kirjaimellisestikin eri valossa. Lomailijoitakin on vain murto-osa kevään
hulinasta.
Reissun jälkeen syöty Eväskorin pizza takasi nyt aikamoisen
kooman, joten eipä tässä voi nyt muuta kuin latoa päivän kuvasaalista
nähtäville. Päivittelemällä tästä ei tule loppua.
Aivan ihanaa! Täältä Pariisista voi vaan kaiheudella lukea näitä tekstejä <3 Lumikenkänkävaellus seuraavaksi hunajameloni ja punkku kaverina? ;)
VastaaPoistaEi voi kieltää! Upeeta on ollut! Lumikenkä-punkku-melonivaellus kuulostaa luontevalta seuraavalta askeleelta.
VastaaPoista