keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Ylläksellä vol. 2 - lumikenkäillen

Kävin vuokraamassa lumikengät Ylläksen Team Sportiasta. Tämmöistä olen tainnut harrastaa edellisen kerran noin 10 vuotta sitten. Mutta kyllä kannatti, kävin saman tien päivän reissulta palattuani pidentämässä lainaa parilla päivällä.

Tänään nimittäin valloitin nousuja ihan urakalla. Heräsin seitsemältä aamupalalle ja kahdeksan paikkeilla olin kamppeineni ulkona talsimassa kohti tuntureita. Ensin ihan omin kengin ylös Kellokkaalle, jossa vaihdoin lumikenkiin ja jatkoin otsalamppu päässä metsiä pitkin kohti Kellostapulinkurua. Ja samalla alkoi koko viisi tuntia kestänyt ja 13 kilometriä kerryttänyt reissu pelkkää ihastelua. Tuossa ajassa olisi ehtinyt lumikengillä hilpaista varmaan tuplasti matkaa, mutta kun jokainen asia näyttää niin kauniilta että kameraa on kaivettava esiin viiden minuutin välein, tulee päivästä pitkä.

Lähtö hämärässä oli aika jännittävä. Tunturit olivat hieman sumun peitossa, mikä teki tunnelmasta aavemaisen hienon. Pikkuhiljaa ylöspäin mennessä sumu hälveni ja tunturia tuli esiin. Kävin kurkkaamassa miltä näyttää Kellostapulilla (hienolta), sieltä jatkoin Keskinenlaen kautta etsimään aurinkoa ja se löytyikin toiselta puolelta tunturia. Ja kun ei tuntunut missään ja valoakin vielä riitti, kiipesin vielä huiputtamaan Ylläksen.

Päivän suuri kysymys kuului: miten ihmiskunta on ansainnut näin hienoja paikkoja?

Ylhäällä kertasin tunturitietämykseni ja ihastelin kaukana siintävää Pallasta. En nähnyt ristin sielua neljään tuntiin. Lumikenkäilystä puuttuu myös kaikki hoppu. Etenemisen lomassa ehtii ihailla maisemia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lumikengillä ei myöskään ole latujen tai polkujen vankina. Eteneminen oli ihan loputonta huokailua ja hämmästelyä. Koskaan aikaisemmin en ole myöskään ollut Lapissa näihin aikoihin ja vaikka täällä on aika monia tuttuja paikkoja, kaikki näyttäytyy nyt kirjaimellisestikin eri valossa. Lomailijoitakin on vain murto-osa kevään hulinasta. 

Reissun jälkeen syöty Eväskorin pizza takasi nyt aikamoisen kooman, joten eipä tässä voi nyt muuta kuin latoa päivän kuvasaalista nähtäville. Päivittelemällä tästä ei tule loppua.








2 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa! Täältä Pariisista voi vaan kaiheudella lukea näitä tekstejä <3 Lumikenkänkävaellus seuraavaksi hunajameloni ja punkku kaverina? ;)

    VastaaPoista
  2. Ei voi kieltää! Upeeta on ollut! Lumikenkä-punkku-melonivaellus kuulostaa luontevalta seuraavalta askeleelta.

    VastaaPoista