Pablo tuli taloon

Buenas tardes ja anteeksi. Lupaan ryhdistäytyä myös blogirintamalla. 

Malagan taloutemme on saanut uuden jäsenen. Tänään vihdoin onnistuin löytämään pyöräkaupan josta sai käytettyjä pyöriä ja jotka eivät maksaneet nelinumeroisia summia. Täällä iskee armoton pyöräkateus vaikka tiedän että kotona odottaa oma kaunis Elizabeth. Tänään viimeksi itkin hiljaa jossain hienossa pyöräliikkeessä ja matelin sitten nöyrästi käytettyjen pyörien puljuun. Onneksi siellä tuli vastaan Pablo, liikkeen mahdollisesti ainoa ei jousitettu/kokoontaitettava pyörä. Koeajo ja kaupat tehtiin. Jotta heti pääsisi toiminnan makuun, ajattelin ilmeisesti että kannattaa ajaa vaikka lasikasan läpi ja puhkaista rengas. Viimeinen etappi käveltiin Pablon kanssa vieretysten. En jättänyt mitään sattumanvaraan, vaan irrotin takarenkaan ja kävelin sen kanssa lähimpään urheiluliikkeeseen. Parit sisäkumit, pumppu ja lukko mukana takaisin tositoimiin. Ja onnistuttiin! Pablo oli tosi yhteistyökykyinen ja luulisin että kaikki osat löysivät lopulta paikkansa. Ainakaan yhtään ylimääräistä ruuvia ei jäänyt nurkkiin pyörimään. Ilmakin on toistaiseksi pysynyt paikallaan.

Luonnollisesti vaihtoon lähdettäessä pakataan mukaan pyöräilykengät ja polkimet. Vaihdoin ne originaalien tilalle. Pimp my ride. Ehkä Pablo saa vielä jonkun uuden värityksen?

Luonnollisesti mukaan pakataan myös märkäpuku, joten nyt alkaa olla setti kasassa. 

Jos vertaa näihin paikallisiin menopeleihin, niin Pablo ei ole ihan puhdasrotuinen, mutta eipä ole moni muukaan menijä täällä.

Asunto on, urheilu alkakoon

Olen kämppikseni kanssa nyt oman espanjalaisen vuokra-asunnon ylpeä omistaja. Saatiin lopulta tosi hyvältä paikalta läheltä lähes kaikkea tosi mukava (ja tosi kylmä) kämppä. Nimim. pari yötä pipo päässä. Mutta eipä tuo haittaa. Ulkolämpötila kompensoi. Netti toimii vaihtelevasti, joten postauksia on odotettavissa siihen malliin. Myös facebook on sanonut tällä hetkellä sopimuksensa irti: jos olet laittanut minulle viestiä etkä saa vastausta, en ole törkeä, en vain näe sitä. 

Ensimmäinen Espanjaviikko on mennyt treenien kannalta epämääräisesti. Muutaman lenkin olen onnistunut heittämään ja eilen perjantaina toteutin HelTrin perinteitä kunnioittaen kotikuntopiirin. Muuten suurin osa liikunnasta on tullut asuntoa metsästettäessä kävelyn muodossa sekä kauppakasseja kantaessa. (HUOM! ruokakasseja. En ole vielä sortunut tuhlaamaan lomakassaa vaatekauppoihin)

Päivän ilouutinen (suru-uutinen lompakolle): löysin triathlonkaupan!!!! Vielä onneksi päässyt sisätiloihin, mutta siellä se on, budjetinromuttaja.

Illalla päätin lähteä juoksemaan jotta olisi jokin tekosyy päästä kurkkimaan triathlonkaupan ikkunoista. Ja kyllä näytti pahalta lompakon kannalta. No lenkki jatkui jotta voisin joskus oikeuttaa itseni ostamaan jotain kyseisestä kaupasta. Alkuun jalat tuntuivat aika raskailta ja kun peilasi omaa etenemistä ikkunoista, se näytti kaamealta. Jossain parinkymmenen minuutin kohdilla tapahtui jotain ja juoksu alkoi maistua. Jossain vaiheessa huomasin että edestä lähtee lentokoneita ja tajusin tulleeni melkein Malagan lentokentälle. Ja tajusin myös että edellisestä pitkästä lenkistä alkaa olla pikkaisen liian kauan aikaa. Ei ihme että viimeiset Esportin vetotreenit ei oikein enää maistuneet. No asiaan tulee nyt muutos. Tuntikolmevarttia tuli tallattua rantaviivaa ja palkinnoksi kämpillä odotti valtava hedelmäsalaatti. Tää on kyllä ehdottomasti hedelmänmussuttajan paratiisi. Ei mitään tekosyitä epäterveelliselle elämälle. Joka nurkasta pursuaa jos jonkinlaista tuoretta vihannesta ja hedelmää. NamNam. Ja mikä parasta, täällä on vielä persimonkausi meneillään! Kyllä jokaisen urheilijan pitäisi viettää talvi jossain lämpimässä. Paitsi jos on hiihtäjä.

Aiheen vierestä

Joo kyllä tämä on triathlonblogi, mutta tänään alkoi harjoittelu koululla. Se meni näin:

Mentiin neljäksi koululle. Mentiin jalkaterapeuttien paikalliselle polille. Alkoi armoton espanjan vääntäminen. Kuunneltiin sitä:

läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcocheläpäläpäläpäläpäläpäläpäcocheläpäläpäläpä
läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcochesläpäläpäläuno,dos,tresläpäläpä
läpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäcochesläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpä.

Sitten pakkauduttiin kaikki autoihin, hurautettiin paikalliseen vanhainkotiin, jossa mummot ja vaarit odottivat kauniissa rivissä, jatkui armoton espanjan vääntäminen ja tavaroiden etsiminen ja unohtuneiden hakeminen, siirreltiin mummoja ja vaareja ja lyötiin lopulta jalka syliin. En ymmärtänyt mitään mitä asiakkaani jutteli, toivottavasti ei ainakaan heitelly solvauksia, koska nyökkäilin vastaukseksi ja yritin hymyillä maskin takaa.

Oon niin hapoilla tästä asunnonmetsästyksestä, että en pysty ajattelemaan. Tietää hyvää kohta alkavan harjoittelun kannalta. Tänään meidän ryhmällä on oikeastaan koulu-ilta, neljästä kahdeksaan. Koulun tilat on aika hauskat. Täysin erilaiset mihin on tottunut. Laitan kuvia kunhan onnistun räpsimään. Eilen käytiin tutustumassa kouluun ja tänään startataan harjoittelu.
Aamulla käytiin taas metsästämässä asuntoa pitkin kyliä. Yksi on jo plakkarissa, ei niin lähellä keskustaa kuin ois ollut toive, mutta se on otettava jos huomisen aikana ei muita ilmesty. Muuten alkaa käymään vähän budjetin päälle tämmöinen hotellissa oleilu. Tuon kämpän sijainnin hyveitä olis kyllä vieressä sijaitseva urheilukenttä, ulkouima-altaat ja hallit, jotka sisältävät luultavasti jotain muuta urheilullista.

Asiaan. Malagan rantabulevardi on korkattu lenkkeilyn merkeissä. Kyllä kelpaa.

Kunhan tuo asunnonhankinta on pois päiväjärjestyksestä niin kyllä saa tossut kyytiä.

Tääl o

Eilen oli semmoista

Tänään oli tämmöistä

Huomenna saattais olla asunnonmetsästystä.

Ja maanantaina vois käydä vaikka tällaisessa