Lipsahti juoksun puolelle

En tiedä mitä kävi, mutta havahduin huomaamaan että juoksu tuntuu aika kivalta nykyään. Koko talvi meni aika pitkälti niin, että juoksuaskelia tuli tosi vähän, en pitänyt harjoituspäiväkirjaa, pyörin vain jossain tuntureilla, puskissa ja laduilla ihan omaksi iloksi ja rauhassa, juoksu ei kiinnostanut yhtään, treeni treenin vuoksi ei kiinnostanut yhtään, kilpailukalenterien selaaminen puistatti, höntsäilin työmatkoja pyöräillen ja kävellen.

Keskiviikkona havahduin siihen, että juoksin kolme tuntia Leppävaaran puskissa. Ja sittenkin piti päättää että kyllä tämä nyt saisi jo riittää. Alkuvuoden rauhallinen eteneminen on näköjään tehnyt ihan hyvää peruskestävyydelle. Ei sinänsä mikään uutispommi.

Olen viihtynyt myös Malminkartanon jättärillä metsästämässä nousumetrejä ja ajautunut suunnistuskisoihin. Jälkimmäiset eivät ole olleet mitään suurta vauhdin tai taidon hurmaa, mutta eivät ainakaan tappaneet koko innostusta. Hetkittäin jopa muistui mieleen kuinka mukavaa hommaa suunnistus parhaimmillaan voi olla. Suurimman osan aikaa se oli kuitenkin melkoista raahustamista.

Nousumetrejä on kertynyt puhtaista mäkitreeneistä viimeisen kuukauden aikana 4600m. Olen siis kiivennyt tässä ajassa suunnilleen Sveitsin korkeimmalle vuorelle, Dufourspitzelle (4643m).

Talvella angstasin huolellisesti erilaisten kilpailuiden ja tapahtumien kanssa. Mielestäni oli sangen typerä ajatus ottaa osaa mihinkään ja vielä maksaa siitä. Noin kaksi viikkoa sitten sain kuitenkin itseni kiinni itse teosta selaamassa polkujuoksukalenteria. Vaikka ensimmäiset puistatukset koin jo päästyäni listalla NUTS Karhunkierroksen kohdalle… 2500 juoksijaa tulossa… Hyi saatana.

Kun mietin mikä olisi ultimaattinen kauhukuvani urheilutapahtumasta, se olisi Vasaloppetin lähtö. Jos et tiedä mistä puhun, googlaa ja katso kuvat. Oma psyykeeni ei kestä katsoa tapahtumaa enää kertaakaan. No mutta sehän ei nyt liittynyt mitenkään tähän alkuperäiseen ajatukseen että juoksu on kivaa.

Muutaman ajatuksen olen siis uskaltanut uhrata kisailullekin, mutta pitää vähän kehittää tätä kanssakisaajiensietokykyä ennen viivalle astumista ja hyväksyä se tosiasia, että kisatapahtumassa nyt vain on muitakin ja se on Anun henkilökohtainen voivoi, jos sellainen ei miellytä. Karhunkierroksen 2500 on kyllä täysin pannassa. Brrr…

Mutta ennen kuin innostun pistämään nimeä kaikille listoille, täytyy vähän tunnustella onko tämä juoksuinto ohimenevää laatua vai potentiaalisesti pidempiaikainen projekti.