Minkä verran treenaisimmekaan ilman somea? Juoksisiko keskivertoihminen
yhtään lenkkiä jos kukaan ei koskaan olisi keksinyt häshtägejä: #juoksu #running
#löpning #instarunners #trailrun #swimrun #runrun #cycling #training
#lovemylife #traineatsleeprepeat #trilife4eva #nopainnogain ja #awesome ? Treenaako nykyihminen somen vuoksi vai somettaako treenin vuoksi. Ohjaavatko
harjoituksen aikaset ajatukset somettamisesta harjoituksen kulkua ja mihin suuntaan?
Kuinka on mahdollista saada tehtyä edes yhtä harjoitusta jos kamera on koko
ajan esillä?
Työn tavoite tarkoitus ja tehtävät
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää millä tavoin sosiaalinen
media vaikuttaa harjoitteluumme. Tavoitteena oli saada lisätietoa aiheesta ”treenaako
ihminen rakkaudesta lajiin vai sosiaalisen median paineen alla”.
Tutkimustehtävänä oli selvittää sosiaalisen median vaikutusta
yhden harjoituksen kulkuun sekä arvioida saako urheilija tehtyä harjoituksen
somen avulla vai siitä huolimatta.
Menetelmälliset ratkaisut
Tutkimus on empiirinen, täysin puolueellinen ja perustuu
ainoastaan yhden ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen. Tutkimusmenetelmänä
käytettiin suunnitellussa harjoituksessa pysymisen seurantaa sosiaalisen median
paineen alla yhden harjoituksen aikana. Mittareina käytettiin päähän
muodostuneiden ajatusten suhdetta harjoituksen lopulliseen muotoon, kameraan
tallentuneiden harjoituksen aikaisten kuvien määrää sekä harjoituksen aikana
tapahtuneen sometuksen todellisuuspohjaan perustumista. Aineisto
ristiintaulukoitiin ja –naulittiin.
Tulokset
 |
| hypoteesi |
Sosiaalisella medialla on vaikutus harjoituksen lopulliseen
muotoon. Hyväksynnän hakeminen positiivisten kommenttien, ihailun ja tykkäysten toivossa aiheuttaa harjoituksen pitenemistä. Tutkimustapauksessa 30 kilometrin polkujuoksusta
muodostui 42,2 kilometrin tasamaalenkki. Perusteluiksi muutokselle selvisi
kilometrien helpompi kerääminen, sekä maratonin juoksemisesta odotettu ylistys
sosiaalisessa mediassa. Kuitenkaan urheilijan oma ajatusmaailma ja toiveet
kommenttien luonteen suhteen eivät olleet realistisia.
Urheilijan omat harjoituksen aikaiset ajatukset harjoituksen
jälkeisestä sometuksesta olivat esimerkiksi seuraavan laatuisia:
”Kyllä sileällä juokseminen tuntuu hävyttömän helpolta
kaiken puskissa pyörimisen ja mäkien könyämisen jälkeen #vedinmaran” –Instagram
”Vedin sit oman rantamaratonin” (merenrannalla otetulla juoksukuvalla
varustettuna.) -Instagram
”En keksinyt parempaakaan tekemistä niin vedin maratonin” -Instagram
Vaikka somettamisen aktiivinen miettiminen vaikuttaa
harjoitukseen sen aikana, se ei kuitenkaan vielä tarkoita että siitä syntyisi
tekoja sosiaalisen median osalta. Tutkimuksessa tarkastellun harjoituksen
jälkeen kamerasta löytyi nolla harjoituksenaikaista kuvaa, joista nolla päätyi
someen. Koska kuitenkin ”vähän on nyt pakko lesottaa”, päätyi insta-storiesin
puolelle kuva kellon näytöstä harjoituksen jälkeen sekä teksti ”……” 1).
Urheilijan hakemaa mainetta, ylistystä ja gloriaa ei myöskään
virrannut muilta saaduista palautteista, vaan keskivertokommentti vastauksena sometukseen
oli:
”Pöslö”
”Ei saakeli”
”V***u oot sekasin”
Pohdinta
Pelkästään somettamisen miettiminen lisäsi harjoituksen
pituutta yli 1/3 alkuperäisestä suunnitelmasta. On kuitenkin huomioitava, että
mikäli suunniteltuun somettamiseen olisi myös käytetty sen vaatima aika, se olisi
mahdollisesti ollut pois treenistä, jolloin syytä somettamiselle (sen
alkuperäisessä tarkoituksessa) ei lopulta olisikaan. Vaikka sosiaalisella
medialla on suuri vaikutus harjoituksen lopulliseen lopputulemaan,
tutkimusryhmää hämmensi miten vähän ajatuksista lopulta päätyi teoiksi asti.
Aihe vaatiikin jatkotutkimusta joka käsittelee aiheita ”miksi
mietimme enemmän kuin teemme?”, ”määritteleekö tykkäyksien määrä treenin
onnistumisen?”, ”miksi ketään kiinnostaisi?” sekä ”ketään ei kyllä varmasti kiinnosta”.
1) Tekstiä ei ole tiedossa, koska insta-tarina katosi ennen
tämän tekstin kirjoittamista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti