Firmaliiga - Näin se tehtiin

Jukola oli grande katastrofi. Sen jälkeen vetäydyin huolella suunnistushommista, tein onnistuneen paluun Kainuun Rastiviikolla voittaessani lopulta viimeisenä päivänä kuntosuunnistuksen C-pitkän radan, hain Lahtisuunnistuksesta vähän oppeja suppamaastoihin myös leirin merkeissä ja nyt voin sanoa että suunnistus tuntuu mahtavalta (välillä)!

Viime viikon tiistaina oli elämäni toinen virallinen Firmaliigan osakilpailu ja maaliin tulosta lähtien  taputtelin itseäni pitkän tovin molemmille olkapäille. Olin käytännössä ihan liekeissä! Lyhyen Firmaliigahistoriani aikana olen oppinut, että tämä on ehkä totisinta totta mitä suunnistusmaailma pitää sisällään. Liigassa on siis kolme kisaa keväällä ja kolme syksyllä. Työpaikka voi ilmoittaa yhteen lohkoon aina neljä suunnistajaa, joista kolmen parhaan tulokset huomioidaan ja kaikki yrittää tietysti olla parhaita ja edetä seuraavaan lohkoon. Lohkoja on yhteensä kuusi. Kevään kisojen jälkeen voi siis joko nousta tai tipahtaa. Samoin syksyllä. Syksyn osalta Firmaliiga on nyt taputeltu. Ja mehän voitettiin C-lohko huikealla 13 pisteen erolla, vaikka viimeiseen osakilpailuun meillä lähti vain kaksi suunnistajaa.

Täällä olin liekeissä

Jos edellinen suoritus oli sellaista lähes täydellistä kehon ja mielen hallintaa, johon vain harvat ja harvoin pystyy, niin viimeisen osakilpailun maaliin pääsy oli jo todellisen työn ja tuskan takana. En uskaltanut kuin kerran vilkaista miltä rata kokonaisuudessaan näyttää ja silloinkin tirautin kyyneleen ja taittelin kartan takaisin visusti yhden rastivälin kerrallaan käsitteleväksi projektiksi. Viimeisellä pitkällä välillä kuvittelin olevani Alexanderssonin Tove, maailman ehkä parhain tai ainakin raivokkain naissuunnistaja. Aika kauas jäätiin, mutta eipähän mennyt kävelyksi.

Firmaliigan onnistumiset:

• Kerran olin liekeissä
• Sain korkata pitkään kylmässä menestystä odottaneen skumpan
• Paluumatkan toisesta kisasta sain maksaa omenoilla 

http://helsinginsuunnistajat.fi/firmaliiga/