Koitin uudestaan olenko sprintteri

LOL. No en ollut.

Mutta olen sinut asian kanssa. Olin ihan just niin hyvä sprintteri kuin olin treenannut. Pari kuprua tuli tehtyä niissä ainoissa kohdissa joissa mitään suunnistettavaa oli ja muuten tuli jäätyä ihan oma-aloitteisesti juoksussa.

Perjantaina ja sunnuntaina yhteensä rehkin kolmessa nousujohteisessa sprintissä (ehkä siitä syystä, että osallistujia oli koko ajan vähemmän ja vähemmän). Erinomaista nousujohteisuutta nähtiin myös loppusuorien osalta. Kahdessa viimeisessä kisassa oli sama viimeinen väli ja jälkimmäisessä sain nipistettyä ajasta 2 sekuntia ja sijoituin kolmanneksi, vain sekuntin päähän voittajasta.

Oikeaoppisessa loppusuoran voiton tavoittelussa ei sovi tuuletella kesken kaiken.

Loppusuoran voitto on ihan oma haasteensta. Suunnistaja voi urallaan saavuttaa kaksi suurta asiaa. Suurin on kärjessä vaihtoon saapuminen Jukolan tai Venlojen avausosuudelta. Toiseksi suurin on loppusuoran voitto. Ihan minkä tahansa loppusuoran. Kuten sanottu, ei ole ihan helppo juttu, mikäli haluaa tehdä parhaansa myös kisassa. Jos on mahdollista, kannattaa käydä tsekkaamassa etukäteen miten päin viimeisen rastin leimasin on, jotta lähtö rastilta on mahdollisimman suoraviivainen. Älä leivo rastilla. Leimaa kerralla kunnolla ja kiihdytä nopeasti. Muista että tämä on kisan viimeinen etappi, jonka jälkeen voit romahtaa. Jos loppusuoralla edessäsi näkyy selkä, se on ohitettava. Optimoi maalileimaus tyrkkäämällä hitaammat leimaajat tylysti sivuun. Jos et nojaile loppusuoran jälkeen polviin, et ole juossut.

Mielenkiintoinen ajatus on tuotu tämän kesän aikana julki muutamastakin lähteestä: Rekisteröikö emit leimauksen vasta kun sen irroittaa leimasimesta? Jos näin, loppusuoran voiton speksit saattavat muuttua huomattavasti! Onko tämä ollut ihan selvää pässinlihaa muille? Jos sinulla on jotain tietoa tästä, kerro.