Kuopio siis sai tänä vuonna kunnian olla kauden pääkisa ja jollain asteella onnistuin tekemään kisavalmistelut suhtkoht fiksusti. Eka viikko Joroisten tyrimisen jälkeen meni tautia parannellessa. Vaikka en lähtenyt höntyilemään yliaikaisin, ensimmäinen tauon jälkeinen pyörälenkki oli hyvin hapokas pk. Kakkos- ja kolmosviikoilla yritin opetella taas uimaan ja hengittämään ja juoksemaan ja pyöräilemään ja taisin myös tehdä ensimmäisen lihaskuntotreenin kuukauteen. Oonkin vähän ihmetellyt miksei leuat onnistu, ja syys tosiaan saattaa olla siinä ettei lihaskuntotreeniä ole tullut kahteen kuukauteen kuin alle 2h. Nolohkoa. Asiaan tulee muutos. Ja niin myös kirjoituksen aiheeseen, joka on Kuopio, eikä olemattomat jumppailut.
Kuopioon päin lähdettiin Joroisista tutulla kolmen naisen kokoonpanolla: huoltaja, urheilija & Elizabeth. Majoitus oli vanha tuttu überluxus Saaristokaupungissa, joten olosuhteet oli kohdillaan. Illalla yritin availla matkajumeja pienellä sateen siivittämällä iltalenkillä. Sitten vaan pikavisiitti saunaan, ruokaa massuun ja unta palloon. Kisa-aamuna oli yllättävän rento olo. Perinteisesti vähän kauhistutti hetken heti herättyä, mutta muuten päivän jännitykset oli siinä. Urheilija oli itse rauhallisuus siihen asti kunnes kisainfossa ilmoitettiin jotenkin näin: uinnissa kukaan ei jää tyrimään kierrosten välissä olevalle rampille, vaan kaikki sukeltaa pää edellä uudelle kierrokselle. Jaiks. No nyt on aika opetella sekin.
Olin tosiaan ilmoittautunut isojen tyttöjen kanssa samaan sarjaan. Siitäkään huolimatta ei jännittänyt. Uintireittikään ei aiheuttanut samanlaisia kauhun väristyksiä kuin vuosi sitten. Olo oli tosi rento, mikä oli hyvä juttu uintihengityksen kannalta.
Töräys ja naiset hyökkäsi järveen. Tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut tapella uintiläänistä kenenkään kanssa: a) meitä oli vähän b) olin jäänyt metrin ennen kuin varsinainen uinti edes alkoi.
Enpä osaa näillä taidoilla uintia hirveästi arvioida. Hyvältä tuntui, en syönyt ilmaa, olin viimeinen mutta edessä meneviä oli kuitenkin näköpiirissä, osasin sukeltaa pää edellä, en heittäytynyt kertaakaan selälleen. Siinäpä ne tärkeimmät. Matkana oli 1,5km ja 31:11 se vaati aikaa. Vaihto meni sutjakkaasti vaikka en vieläkään oikein hallitse kenkien kiinnitystä vauhdissa ja lompsin klossit kilisten pyöräilyosuuden alkuun. Pyörä oli alkuun oletetusti aikamoista happoa. Vastassa oli neljä 10km lenkkiä aika hienoissa maisemissa, jos niitä kerkesi katselemaan.
Kuvamateriaalia on paljon ja täytyy kyllä sanoa, että kisailmettä pitää vähän hioa. Ei mennä tarpeeksi lujaa jos koko ajan hymyilyttää. Eikä kilpakumppaneitakaan pelota. Huikeat määrät treenimotivaatiota tuli taas kerättyä. Ja mediakokemusta. Ainakin onnistuin lyöttäytymään oikeaan paikkaan urheiluruutukuvaajan läheisyyteen. Kuopio oli kisakaupunkina tänäkin vuonna huikea ja kannustusta riitti. Kiitos.
Loppusijoitus naisten yleisessä sarjassa oli 7/9 ja ero kärkeen 28min. (Tuloksia täällä) Viime vuoden kokonaisajasta irtosi suunnilleen 17 minuutin siivu. Tällä kehityskaarella ollaan ihan hyvää vauhtia Rion kisoissa. Eikä Tiinan tarvii olla huolissaan. Täältä tullaan tappelemaan niistä kärkisijoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti