torstai 15. elokuuta 2013

10.8.2013 Kuopio Triathlon

On varmaan aika raapustaa kisaraportti.

Kuopio siis sai tänä vuonna kunnian olla kauden pääkisa ja jollain asteella onnistuin tekemään kisavalmistelut suhtkoht fiksusti. Eka viikko Joroisten tyrimisen jälkeen meni tautia parannellessa. Vaikka en lähtenyt höntyilemään yliaikaisin, ensimmäinen tauon jälkeinen pyörälenkki oli hyvin hapokas pk. Kakkos- ja kolmosviikoilla yritin opetella taas uimaan ja hengittämään ja juoksemaan ja pyöräilemään ja taisin myös tehdä ensimmäisen lihaskuntotreenin kuukauteen. Oonkin vähän ihmetellyt miksei leuat onnistu, ja syys tosiaan saattaa olla siinä ettei lihaskuntotreeniä ole tullut kahteen kuukauteen kuin alle 2h. Nolohkoa. Asiaan tulee muutos. Ja niin myös kirjoituksen aiheeseen, joka on Kuopio, eikä olemattomat jumppailut.

Kuopioon päin lähdettiin Joroisista tutulla kolmen naisen kokoonpanolla: huoltaja, urheilija & Elizabeth. Majoitus oli vanha tuttu überluxus Saaristokaupungissa, joten olosuhteet oli kohdillaan. Illalla yritin availla matkajumeja pienellä sateen siivittämällä iltalenkillä. Sitten vaan pikavisiitti saunaan, ruokaa massuun ja unta palloon. Kisa-aamuna oli yllättävän rento olo. Perinteisesti vähän kauhistutti hetken heti herättyä, mutta muuten päivän jännitykset oli siinä. Urheilija oli itse rauhallisuus siihen asti kunnes kisainfossa ilmoitettiin jotenkin näin: uinnissa kukaan ei jää tyrimään kierrosten välissä olevalle rampille, vaan kaikki sukeltaa pää edellä uudelle kierrokselle. Jaiks. No nyt on aika opetella sekin.
Olin tosiaan ilmoittautunut isojen tyttöjen kanssa samaan sarjaan. Siitäkään huolimatta ei jännittänyt. Uintireittikään ei aiheuttanut samanlaisia kauhun väristyksiä kuin vuosi sitten. Olo oli tosi rento, mikä oli hyvä juttu uintihengityksen kannalta.
Töräys ja naiset hyökkäsi järveen. Tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut tapella uintiläänistä kenenkään kanssa: a) meitä oli vähän b) olin jäänyt metrin ennen kuin varsinainen uinti edes alkoi.
Taktiset kuviot uintiin oli muistaa hengittää ja olla höntyilemättä. Se minuutti jonka saattaisin uinnissa voittaa hirveällä rykimisellä, ei olisi niiden kaikkien mahakipujen takia menetettyjen pyöräilyminuuttien arvoinen. Ensimmäinen kierros tuntui hyvältä vaikka kärki (ja muutkin) meni menojaan. Kello kävi ranteessa koko ajan, mutta en missään nimessä uskaltanut vilkaista sitä kesken uinnin. Kellon vilkuilu kesken kisan ei ole mun juttu. Vasta juoksun alussa uskaltauduin vilkaisemaan siinä toivossa että jotain kehitystä oilsi tapahtunut viime vuodesta. No ensimmäinen kierros loppui ja vastassa oli SE ramppi. Pieni kierros sinisellä matolla ja edessä oli sukellus.
En kykene muistamaan mitään itse sukelluksesta. Mutta luotettavan lähteen mukaan se näytti sukellukselta. Lasit ja urheilija eivät kumpikaan hörpänneet vettä ja uinti jatkui pienen sukelluksen aiheuttaman alkuhämmennyksen jälkeen mukavasti. Viimeisen kierrettävän poijun jälkeen annoin itselleni luvan ottaa pienen loppukirin että saatiin vähän happoja käsiin.

Enpä osaa näillä taidoilla uintia hirveästi arvioida. Hyvältä tuntui, en syönyt ilmaa, olin viimeinen mutta edessä meneviä oli kuitenkin näköpiirissä, osasin sukeltaa pää edellä, en heittäytynyt kertaakaan selälleen. Siinäpä ne tärkeimmät. Matkana oli 1,5km ja 31:11 se vaati aikaa. Vaihto meni sutjakkaasti vaikka en vieläkään oikein hallitse kenkien kiinnitystä vauhdissa ja lompsin klossit kilisten pyöräilyosuuden alkuun. Pyörä oli alkuun oletetusti aikamoista happoa. Vastassa oli neljä 10km lenkkiä aika hienoissa maisemissa, jos niitä kerkesi katselemaan.
Erotuksena viime vuoden pyöräilyyn alla oli nyt eri menopeli, sekä huomattavasti enemmän pyöräiltyjä kilometrejä alla. Lukkopolkimistakaan ei ollut haittaa. Vaikka uinnin aikana maha pysyi ihan hyvässä kuosissa, pyöräilyn puolessavälissä alkoi tuntua. Vähän arvelutti heittää geeli naamaan. Koska vaihtoehtona oli vielä arveluttavampi vaihtoehto olla heittämättä geeliä naamaan, söin sen ja toivoin ettei maha suutu enempää. No suuttuihan se ja ilmaisi vastalauseen tilanteelle. Pyöräilyyn se ei vaikuttanut, mutta odotukset juoksun suhteen ei olleet kauhean korkealla. Pyöräilystä jäi muuten tosi hyvät fiilikset, varsinkin kun pääsin juuri karkuun omalle viimeiselle kierrokselle ennen kuin Bomanin Tiina olisi pyyhältänyt ohi. Hyvä minä. Pyörä 1:24.
Vaihtoon ei tuhraantunut turhia. Pyöräilykengät sentään osaan ottaa pois jalasta pyörän päällä. Juoksun ensiaskeleet tuntuivat tosi hyvältä tikkaukselta, mutta äkkiähän se muuttui tosi tahmeaksi hölkäksi. Se oli kyllä tasan odotettavissa, koska erityisesti pyöräily on treenimuotona haukannut ison osan siitä mikä ennen kuului juoksulle. 10km kolmen kierroksen lenkkinä oli kyllä tosi kiva ja lopulta tuntui paljon lyhyemmältä (lisää maratoneja?). Mahassa kivisteli juoksun alusta loppuun. Se söi hieman menohaluja. Juominenkin on olevinaan jotenkin tosi vaikeaa. Kun on tottunut tekemään aikalailla kaikki treenit ennen triathlonharjoittelun aloittamista ilman juomapulloa, on tosi vaikeaa asennoitua siihen että ihmisen on juotava kesken suorituksen. Kaksi kertaa juoksun aikana hörppäsin vettä ja kaadoin loput päälle. Vaikka oma hölkkäily ei vakuuttanut, huoltaja sen sijaan juoksi ja pyöräili vimmatusti. Välillä tuntu että siellä odotettiin joka mutkan takana räikän ja kameran kanssa. Pisteet siitä. Juoksu kesti yhden sekunnin kauemmin kuin vuosi sitten. Varsinaisen juoksutreenin määrään nähden täytyy olla iloinen että pysyi edes samoissa luvuissa kuin vuosi sitten, jolloin kuitenkin tuntui siltä, että juoksu kulki. Juoksu 47:42.
Kuvamateriaalia on paljon ja täytyy kyllä sanoa, että kisailmettä pitää vähän hioa. Ei mennä tarpeeksi lujaa jos koko ajan hymyilyttää. Eikä kilpakumppaneitakaan pelota. Huikeat määrät treenimotivaatiota tuli taas kerättyä. Ja mediakokemusta. Ainakin onnistuin lyöttäytymään oikeaan paikkaan urheiluruutukuvaajan läheisyyteen. Kuopio oli kisakaupunkina tänäkin vuonna huikea ja kannustusta riitti. Kiitos.

Loppusijoitus naisten yleisessä sarjassa oli 7/9 ja ero kärkeen 28min. (Tuloksia täällä) Viime vuoden kokonaisajasta irtosi suunnilleen 17 minuutin siivu. Tällä kehityskaarella ollaan ihan hyvää vauhtia Rion kisoissa. Eikä Tiinan tarvii olla huolissaan. Täältä tullaan tappelemaan niistä kärkisijoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti