torstai 22. elokuuta 2013

Kolmetuhatta

Pieni päivä ihmiskunnalle, suuri minulle. Vaikka olen viime vuosina jollain tasolla oppinut nauttimaan kovemmista harjoituksista vaikka vetotreenien muodossa, ei testijuoksut vielä lämmitä sydäntä. Niihin tuleekin lähdettyä hetken mielijohteesta ja pienen painostuksen alaisena. Tälläkin kertaa tuli viikonloppuna sovittua testitreffit, ja kuka siitä nyt enää kehtaa luistaa? Lokaationa toimi Eläintarhan kenttä ja virallinen tapahtuma oli ratatestit suunnistuksen aluevalmennusryhävalintoja varten. Ei sillä että olisin yrittämässä valmennusryhmään, olen vain hakemassa vähän kiriapua. Edellinen 3000 testi on alkuvuodelta ja se sujui aikaan 11'51''. Silloin olin tosi tyytyväinen saavutettuun aikaan. Tälläkin kertaa olisin ollut. Juoksu- ja erityisesti vetotreenien vähyydestä johtuen tiedossa oli tuskainen rypistys ja mahdollisesti hieman masentelua maalilinjan ylityttyä. Olen toki aloitellut taas panostamista juoksuun ja alla on komiat kaksi 4x3' vetotreeniä. Ei ehkä ihan optimivalmistautumista mitään ennätysjuoksuja ajatellen. Jos ei muuta niin ainakin tiedossa olisi hyvä treeni ja aika jota voi sitten lähteä parantamaan kun saadaan taas juoksujalka liikkeelle.
Ja niinhän siinä aina käy kun lyhyellä oppimäärällä lähtee pätemään. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta matkaan oltiin lisätty 2 kilometriä. Alkuverkka tuntui isosti pahalta. Kahta hyvin pyöräiltyä puupökkelöä ei ole kiva ruveta raahaamaan perässä viittätonnia. Jälleen kerran, itsepähän olen lajivalintani tehnyt ja näillä on mentävä. Ihmeellisesti taas paukusta jalat tuntui paljon paremmilta kuin verkatessa. Sama fiilis kuin kisoissa, vaikka ennen starttia olisi kuinka hapottanut ja meno ollut hyytynyttä, kisamoodilla on joku ihme vaikutus kropan sietokykyyn. 5000 ratatestiä ei ole tullut tehtyä varmaan ikinä, joten vauhtia oli taas vähä vaikeaa lähteä arpomaan. Mitään kierrosaikoja en jaksanut yrittääkään seurata, otin vain sopivan peesin, jonka tiesin olevan hieman itseäni nopeampi ja koitin rimpuilla perässä. No en ehkä rimpuilla, koska taktiikkana on nyt joka lajissa mennä sellaisia vauhteja että tekniikka säilyy. Loppukirissä voi sitten jo revitellä millä tyylillä haluaa. Ihan hyvinhän se lähti sujumaan ja puolenvälin paikkeilla tuntui lievästi jopa hyvältä. Kierrosten laskeminen ei ollut helppoa hommaa kun nopeimman miehet tuli jo toista kertaa ohi eikä taulun kierrokset pitäneet enää paikkaansa omalla kohdalla. Onneksi jokin päättelykyky oli vielä tallella ja uskalsin viritellä pientä loppukiriä. Kello näytti uudeksi 5000m ennätykseksi 21:22. Ei ihan aluevalmennuskamaa, mutta tästäpä innostuneina päätettiin testitreffiseuran kanssa vetäistä viidentonnin testi kerran kuussa Jukolan viestiin asti. Testi vaatii hieman itsekuria koska välimatka testaajien kesken on 17 000 km.
Nyt kun kisakausi alkaa olla taputeltu muutamia suunnistuskisoja lukuunottamatta, ollaan suurten kysymysten äärellä. Nyt kun vielä olosuhteet antavat myöden, panostanko avovesiuintiin? Pyöräilyyn? Juoksuun? Juoksu on kaikella todennäköisyydellä helpointa toteuttaa myös talvella, mutta juuri uudelleen herännyt juoksuinnostus kehottaa tälläkin hetkellä pääni sisällä vetämään lenkkarit jalkoihin. Ehkä valitsen kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti