lauantai 24. elokuuta 2013

Ollaan me vaan hyviä...

...nimittäin kisajärjestäjiä. Tänään ollaan kannustettu 1500 kisaajaa Helsinki City Triathlonissa huikeisiin suorituksiin. Kaikki ansaitsi kannustuksensa, mutta ehdoton hitti oli vanhempi+lapsi-sarja. Täytyy sanoa, että triathlonin tulevaisuus on turvattu. Muutamatkin lapset olivat unohtaneet vanhempansa matkanvarrelle. Sarjan tarkoituksenahan oli se, että myös ne lapset jotka ovat vielä liian nuoria osallistuakseen yksin kisaan, pääsevät mukaan. Huippuhauskaa seurattavaa. Isät ja äidit tarvitsivat paljon enemmän tsemppausta huomatessaan jälkikasvunsa katoavan horisonttiin.

On kyllä mahtavaa, että vaikka kyseessä on laji, johon on mahdollista upottaa ilman mitään vaivannäköä tuhansia euroja, näkee kisassa kaikenlaisia menopelejä sulassa sovussa. Välillä tuntuu että mitä vähemmän kisakalustoon on panostettu, sitä iloisempia triathlonisteja reitillä näkee. Paikalle oli löytänyt jopa Pablon serkkupyörä.
Päivän tärkein kisavaruste oli hyvä mieli ja rento meininki vaikka tosissaan mennäänkin. Oma olo päivän jälkeen oli kaikkensa antanut. On se vaan totta, että kisojen seuraaminen on rankempaa hommaa kuin itse kilpaileminen. Toivottavasti kaikille kilpailijoille jäi hyvät fiilikset päivästä. Itselle ainakin jäi, vaikka nyt oma olo muistuttaa lähinnä mallinuken kohtaloa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti